Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
perhe Archives - Page 31 of 43 - Sydän vähän kallellaan
 

No johan oli eilen päivä. Instagramissa kerroinkin sunnuntaina Milon olevan oksennustaudissa. Poika aloitti oksentamisen kuudelta aamulla oksentaen tietty minnekäs muualle kuin sänkyyn. Siitä sitten noustiin ylös ja poika oksenteli kymmenisen kertaa reilu kolmen tunnin aikana. Sen jälkeen vointi oli ihan ok, vatsakipua välillä, mutta muuten Milo jaksoi mukavasti.

Maanantaina pojan vointi oli jo hyvä, vaikka tietysti kotipäivä oli tiedossa edellisen päivän oksentelun vuoksi. Pidin myös Amalian kotona. No maanantai sujui kivasti, lapset leikkivät ja käväisimme jopa kotipihalla hieman leikkimässä.

Tiistaina Milo heräsi vähän ennen kahdeksaa ja hetken päästä alkoi valittaa vatsakipua ja halusi mennä suihkuun lämpimän veden alle. Suihkusta tultuaan käärin hänet pyyhkeeseen ja ei aikaakaan, kun oksennus lensi. Ei siinä mitään, mutta oksennuksen mukana tuli verta ja pari mustaa veristä hyytymää. Tämähän tietysti säikäytti ja soitin saman tien kuntamme terveyskeskukseen. Hoitaja käski lähteä päivystykseen ja niin herätin Nupun ja pakkasin kaikki lapset autoon. Amalia sai olla eskarista pois ja lähti mukaan. Soitin ennen lähtöä lomalla olevalle siskolleni, josko hän lähtisi apukädeksi sairaalaan ja hänhän tietysti lähti.

verioksennus

Päivystykseen päästyämme Milo oli tosi outo ja voipunut ja oltiin tosi huolissaan mun siskon kanssa. Poika pääsi heti petipaikalle ja tutkimuksia alettiin tehdä. Lääkäri konsultoi lasten kirurgia, joka antoi ohjeet lähettää Milo Jorvin sairaalan lasten päivystykseen. Ennen lähtöä lastenlääkäri kävi laittamassa Milolle tipan käteen ja labrahoitaja kävi nappaamassa verikokeet samalla kertaa, jotta ei tarvinnut kahdesti pistää pientä potilasta. Noh tämän jälkeen lisäkokeita tulikin liuta Jorvin päästä ja niin labra kävi vielä Lohjalla ottamassa uusia näytteitä Milosta. Milo oli hurjan reipas, vaikka häntä sattui massuun kovin ja pistäminen ja etenkin tipan laitto oli ikävää. Pojan alahuuli oli oikein väpättänyt, kun häntä alettiin toistamiseen pistää, minähän en tätä nähnyt, kun hän istui sylissäni.

verioksennus
Niin reppana..

Ambulanssi kyyti vei meidät Jorviin ja Milo matkusti mun päällä sairaalasängyllä nalle kainalossa, jonka ampparikuskit hänelle antoivat. Nuppu matkusti sitten saattajan eli mun paikalla turvakaukalossa. Milo oli tosi voipunut ambulanssissa eikä pyytänyt kuskeja laittamaan pillejä päälle, vaikka hoitaja oli hänelle kertonut, että he välillä laittavat jos pyytää. Mulla tuli pieni itku siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä Lohjan sairaalasta ja Milo oli paareilla ja ampparikuski työnsi hänet sairaalan ovista ulos. Hän näytti niin pieneltä ja hauraalta. Huoli oli suuri ja siinä sitten tihrustettiin molemmat mun siskon kanssa. En kuitenkaan näyttänyt huoltani Milolle, vaan esitin reipasta hänelle.

Jorviin saavuttua mieskuski kärräsi mut ja Milon paareilla lasten päivystykseen suoraan petipaikalle ja naiskuski kantoi tavaramme ja Nuppu-vauvan. Siinä sitten Miloa tutkittiin taas ja jäimme odottelemaan pääsyä vatsan ultraan. Se venyi myöhäiseksi, sillä hätää ei ollut ja jouduimme joka tapauksessa  olla seurannassa pidemmän aikaa.

verioksennus
Tässä vointi alkaa olla parempi, kun jaksaa hieman puhelimella pelailla

Lopulta ultra tehtiin joskus viiden pintaan illalla ja tässä vaiheessa Milo ei ollut enää yhteistyökykyinen ja pistä hanttiin kaikilla voimillaan ja huusi kuin syötävä. Pikkusisko möllötti vieressä kaukalossa leluja katsellen eikä ollut moksiskaan. Ultraa tekevä lääkäri toi jopa oman puhelimensa Milon katsottavaksi ja laittoi YouTubessa Kaapon viihdykkeeksi, mutta totesin ettei poikaa saa millään rauhoitettua ja ultra on vaan tehtävä väkisin mun ja hoitajan pitäessä kiinni. Ultra oli onneksi ok ja kuten lääkäri jo alkuun epäili, verenvuoto tuli rajun oksentelun vuoksi.

Oman lapsen näkeminen kipeänä on kammottavaa ja huoli iso. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja kaikki on nyt hyvin.

Tänään Milo on voinut oikein hyvin ja ollaan oltu ihan rauhaksiin tässä kotona tai no alkaahan tuo hieman villiintyä. Eilen illalla, kun laitoin Miloa yöunille tiesin pojan alkavan olla oma itsensä, kun ennen nukahtamista hän sanoi mulle hymyillen: hyvää yötä kakkapökäle äiti 😉

Nämä tonttukuvat Nupusta meinasivat jäädä kokonaan jakamatta, mutta voihan pikkuruista tonttutyttöä fiilistellä vielä näin tammikuussakin. Kuvailin pientä murusta jouluaaton aamukylvyn jälkeen muun väen ollessa joulusaunassa.

jouluvauva

Ihanuus hän on, eikö vain <3

Nupussa on paljon mun suvun näköä, mulla tulee tosi usein hänestä mieleen siskontyttö Iida, mutta esimerkiksi näissä kuvissa hänessä on jotenkin paljon mun serkun Annan ja mun äidin lapsuuskuvien näköä. Joskus taas näen hänessä paljon mua vauvana ja joskus taas tosi paljon isäänsä ja tietty paljon Amaliaa ja Miloa myös.

jouluvauva

Tällä viikolla alkoi arki lapsillakin. Ihme ja kumma molemmat heräsivät ihan itsekseen kahtena ensimmäisenä aamuna, vaikka lomalla ollaan nukuttu tosi pitkään. Tänään tosin Amaliaa olisi kovasti nukuttanut ja hän huokaisi sohvalla: oispa vapaa! Aamuhommat ovat sujuneet sukkelasti ja Amalia on mennyt innokkaana eskariin. Milo ei olisi välittänyt loman jälkeen mennä kerhoon ollenkaan, mutta usean suukon ja halin jälkeen juoksi muiden lasten luo. Näitä suukkoja ja haleja saimme Nupun kanssa molemmat!

Milon kerho kestää kolme tuntia ja tämä aika menee tosi nopsaa Nupun kanssa tässä kotosalla. Nuppu nukkui Milon ensimmäisen kerhopäivän aikana pienet unet ja mä tein blogihommia syöden siinä samalla ja lopuksi ryystin kahvin. Nuppu ei tosiaan kauaa nukkunut ja siinä sitten vauvelin herättyä hengailimme hetken ja tein hieman kotihommia Nuppusen leikkiessä sitterissä roikkuvilla leluilla. Popitettiin pari  Kaijan biisiä ja niinpä se aika hurahti ja oli aika lähteä hakemaan isoveikka kerhosta.  Päätin hakea lapset kävellen, jotta Nuppu saisi kunnon unet liikkuvissa vaunuissa. Jostain syystä tyttö on nukkunut hieman huonosti päikkäreitä, saa nähdä alkaako hänestäkin kuoriutua samanlainen puolen tunnin/vartin nukkuja kuin isot sisarukset pikkuisina.

jouluvauva

Haimme Amalian myös eilen eskarista kävellen ja tämä on tehnyt mulle tosi hyvää. Mä kun en mitään harrasta, en jumppaile kotona enkä muualla enkä ole toviin vaunuillutkaan ja olenkin suoraan sanottuna liikunnan suhteen äärimmäisen saamaton. Kävely ja ulkoilma on tehnyt hyvää ja siinä samalla saa lasten kanssa juteltua ihanasti kaikessa rauhassa kävelyn lomassa.

Johnnylla oli eilen työpäivän jälkeen työhommia vielä Porissa illalla ja tänään samaten, joten hän oli viime yön kotoa pois. Mä ehdotin lapsille pientä spesiaalia herkkuhetkeä ja haettiin siinä sitten samalla reissulla kaupasta herkkuja, kun kävelimme eskarista kotiin. Amalia ja Milo oli tästä tietysti aivan innoissaan!

Kotona lapset rentoutuivat jonkun aikaa ihan rauhassa katsellen lastenohjelmia ja mä laitoin ruuaksi kalapuikkoja, perunoita ja kermaviilikastiketta. Syötiin hippasen normaalia aikaisemmin, jonka jälkeen Amalia sai sekoitella dipit ja Milo laittaa namit kuppeihin. Mä laitoin leffan pyörimään ja leffavalinta oli Onneli Anneli ja salaperäinen muukalainen.

Illalla mun sisko ja Iida piipahtivat meillä ja Nuppu vierasti ihan hulluna mun siskoa. Hän alkoi itkeä jopa sitä, kun Miia täti jutteli hänelle vähän matkan päästä ja vauveli oli mun sylissä. Voi sitä, kun se alahuuli menee aivan mutrulle ja sitten tulee perään aivan kamala itku. Miia on tosi tumma, ehkä tästä syystä Nuppu vierastaa vielä enemmän. Nuppuhan vierastaa myös mun äitiä ja Johnnyn äitiä.

Aina kun Johnny on yötä pois, niin Amalia pääsee mun, Milon ja Nupun kanssa nukkumaan ja se on Amaliasta ihanaa. Nuppu nukkui omassa pinnasängyssä, kun muuten meillä olisi ollut liian ahdasta. Muutoin hän nukkuu mun vieressä meidän vanhempien sängyssä. Toki pinnasängyssäkin hän on vieressä, kun laitaa ei ole, mutta ei kuitenkaan niin lähellä kuin meidän sängyssä nukkuessa.

Nuppu nukahti ensimmäisenä mun syliin ja Milo ja Amalia siinä sitten vasta jälkeen. Jäin itse vielä valvomaan ja otin vauvelin sohvalle nukkumaan alkuyöksi. Myöhemmin nukahdin Nupun viereen ja siirryttiin makkariin yhden aikaan hänen herätessä syömään. Nuppu syö öisin vain pari kertaa, joka on ihan huikeaa. En käsitä miten me saatiin tälläinen helppo vauva, ihan uskomatonta. Milo kun heräsi öisin välillä lähes parikymmentä kertaa ja Amalia taas saattoi valvoskella yöllä/aamuyöllä kolmekin tuntia putkeen, niin onhan tämä vähän toista Nupun kanssa. Mua ei ole väsyttänyt vielä kertaakaan ja jaksan hyvin viettää Johnnyn kanssa aikaa iltaisin, kun tietää ettei yö mene valvomiseksi.

jouluvauva

Meillä oli Milon kanssa yksi ilta ihana yhteinen ulkoiluhetki. Mentiin kotikadulle laskemaan liukureilla ja pulkalla ja viiletettiin pulkalla yhdessä aika kovaa, vaikka vähän pikkukivet pilkistikin lumen alta. Siistittiin myös Nuuskun hauta ja Milo kaivoi lunta haudan päältä kaivurilla. Lopuksi päätettiin yhdessä sytyttää kynttilä palamaan Nuuskun haudalla olevaan lyhtyyn.

Tykättiin molemmat tästä yhteisestä ajasta ja Milo olisi halunnut mennä iltapalan ja suihkun jälkeen takaisin ulos äidin kanssa. Itkuhan siinä sitten pääsi, kun totesin kellon olevan liian paljon ja nukkumaanmenon olevan käsillä.

Mulle on tosi tärkeitä ne hetket lasten kanssa, kun oikeasti keskityn sataprosenttisesti heihin. Viime viikonloppuna vein molemmat uimahalliin ja Johnny lenkkeili sillä aikaa Nupun kanssa ja tavattiin sitten uimahallin kahvilassa. Nuppu tosin ei herännyt edes kahvilassa, vaan veteli hirsiä ja lopulta syötin hänet vasta kotosalla.

Lapset nauttivat kovasti yhteisestä uimareissusta äidin kanssa ja todettiinkin yhdessä viime kerrasta olleen pitkä aika. Se oli joskus ennen kesää kai. Milokin on kasvanut pituutta niin paljon, että hän yltää lastenaltaassa pohjaan syvimmässä kohtaa ja tämäkös meitä kaikkia nauratti.

jouluvauva

Tänään ollaan ehditty Milon kanssa kahdestaan pelailla pleikkaria, pelataan sellasta peliä missä saadaan pelata yhtä aikaa, ihan parasta! Nupun herättyä matkustettiin kaikki yhdessä Milon toiveesta Kreikkaan, eli sohvalle ratti ja julmetusti vauvoja ja eiku menoks! Mulla oli vain Nuppu-vauva ja Milolla loput. Milo oli iskä, mutta hienosti iskäkin imetti vauvansa. Lopulta leikki meni peppu, pimppi-jutuksi ja alettiin katselemaan sitten kirjoja ja tämän jälkeen poitsu teki hienosti muutaman palapelin. Milohan ei juurikaan ole palapelejä harrastanut, mutta nyt on kiinnostusta alkanut tulla.

Aika paljon ehdittiin touhuilemaan aamupäivällä ja päivällä anoppi haki ensin Milon ja he menivät sitten hakemaan Amalian eskarista ja lapset pääsivät mummin ja fafan luo leikkimään. Mun oli tarkoitus tehdä blogihommia, mutta vähälle tämä jäi, kun Nuppu nukkui vaunuissa vain puolisen tuntia ja sitten mun sylissä tovin.

jouluvauva

Ihanasti oli tullut yön aikana lunta. Niin kauniilta ulkona näyttää <3

Kivaa iltaa murut <3

kirjoitus vauvalle

Synnyit meidän perheeseen kolmantena lapsena syyskuussa 2018. Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen tätä kirjoitusta kirjoittaessani. Nimesi on Nuppu Elvi Alisa ja olet aivan nimesi näköinen. Suloinen ja kaunis Nuppu. Mummomainen kuin Elvi ja kutsuimmekin sinua vastasyntyneenä mummoksi, kun näytit aivan pikkuruiselta mummolta ja isosiskosi suuttui meille vanhemmille joka kerta, kun nimitimme sinua tällä nimellä.

Olet aivan ihana tyttö ja olen äitinäsi aivan häkeltyneen onnellinen sinusta joka hetki. Olen tietysti loppuelämäni, kuten jokaisesta meidän lapsestamme, mutta jotenkin sinun kohdallasi tämä on erilaista, kun tiedän etten taida enää vauvaa sinun jälkeesi saada.

Pidän sinua sylissä paljon, niin paljon ettei edes neljä tuntia HopLopissa tuntunut missään. Hyvä kun yöksi raaskin sinut laskea sylistäni. Olen tuntenut ikävää sinua kohtaan, jos olet ollut hetken sylistäni poissa ja ajatellut miltä ihana pehmeä vauvan ihosi tuntuu, kun saan sinut taas syliini.

Hymyilet minulle aina, kun katson sinua ja höpötät minulle paljon. Meillä on ihana yhteys toisiimme jo nyt, vaikka olet vasta hetki sitten elämäsi täällä aloittanut. Olen kertonut sinulle tuhannesti kuinka paljon sinua rakastan ja pussannut ja halinut sinut lähes ruttuun.

kirjoitus vauvalle

Rakastan hoivata sinua ja hihkuin innosta, kun opit tarttumaan leikkimatolla leluihin. Rakastan katsella nukkuvia kasvojasi ja öisinkin haluan pitää sinut vierelläni.

Imettäessäni sinua olet alkanut tarttumaan sormeeni ja pidät siitä niin tiukasti kiinni. Joskus syödessäsi tissi putoaa suustasi, kun hymyilet minulle niin kovin, että suusi on aivan ammollaan. Tämä on maailman suloisinta.

Olet uskomattoman tyytyväinen vauva. Kanssasi on helppo olla missä vain ja sinut on helppo rauhoittaa, jos paha mieli joskus iskee.

Olen sinusta aivan äärettömän kiitollinen ja lupaan antaa sinulle aina rakkautta, hellyyttä, iloa ja naurua ja pidän sinusta ikuisesti huolta.

Olet minun vauvani ja rakastan sinua <3

kirjoitus vauvalle

Se olisi nyt tammikuun toinen päivä ja uusi vuosi on alkanut. Johnny lähti tänään töihin noin puolentoista viikon joululoman jälkeen, ja jotenkin ihanaa että arki on palannut. En odota lasten eskarin ja kerhon alkua niinkään, mutta mies oli mukava saada töihin 😉

Tänään on ollut ihan hurjan tuulinen päivä ja Nuppu on nukkunut päiväunensa sisällä. Normaalisti tytsy nukkuu takapihan terassilla vaunuissa ja nukkuu tällä hetkellä kolmet eripituiset päiväunet ja jaksaa valvoskella jo kivasti.

Hän on alkanut tarttumaan leluihin leikkimatolla ja on tarkkaavainen ja hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Vierastamaan vauveli on alkanut jo nyt ja itku alkaa oikeastaan kaikkien muiden sylissä, paitsi äidin, isin, Amalian, Milon ja Iida serkun.

Kolmen kuukauden neuvolassa oli kaikki hyvin ja Nuppu sai rokotukset ja on kasvanut rintamaidolla hyvin. Sosemaistelut saa aloittaa neljän kuukauden ikäisestä, mutta suositus on neuvolatädin mukaan täysimettää puolivuotiaaksi. Katsotaan kuinka me tehdään, Amalian ja Milon kanssa aloiteltiin maistelut jo ennen puolenvuoden ikää.

Menneen ajan joulumarkkinat
Söpö muumitalo löytyi Lohjan Menneen ajan markkinoilta!

Uutta vuotta vietimme perinteisesti siskoni perheen luona. Söimme nakkeja ja perunasalaattia, joimme glögiä ja herkuttelimme. Olimme hankkineet ihan vähän raketteja, sellaisia ihan pikkuisia ja yhden taivaalle lentävän.

Johnnyn oli tarkoitus lähteä Amalian ja Milon kanssa katsomaan Lohjan ilotulitus, mutta lapset halusivat jättää sen väliin ja olla pidempään serkkujen luona.

Kotiin palasimme puoli kymmenen jälkeen illalla ja raahasimme patjat olkkariin ja teimme samanlaisen siskonpedin kuin jouluaattona. Katselimme leffaa ja herkuttelimme hieman lisää ja lapset saivat valvoa niin pitkään kuin jaksoivat. Amalia alkoi pilkkiä ensimmäisenä ja nukahti puoli yksitoista, mutta Milo kävi vielä puoli kaksitoista ikkunassa kurkkimassa raketteja, kunnes simahti. Tuhistiin siis kaikki vuoden vaihtuessa vieri vierin siskonpedissä.

Menneen ajan joulumarkkinat

Aamulla nukuttiin pitkään, Amalia ja Johnny nousivat ysiltä ja me muut vasta kymmenen aikaan. Hassua miten Nuppukin aina vaan nukkuu näin pitkään jos muutkin.

Uudenvuodenpäivä sujui ihan sunnuntaitunnelmissa, vaikka olikin tiistai. Siivoskeltiin yhdessä, Johnny laittoi hyvää nuudeliwokkia ruuaksi meille aikuisille ja mä tein lapsille niiden herkkua eli spagettia ja jauhelihakastiketta. Illalla lapset kävi nukkumaan aikaisin ja me saunottiin Johnnyn kanssa kahdestaan tai ainakin melkein.

Saunassa istuessamme Amalia tuli yhtäkkiä kylppäriin huhuilemaan ja väitti ettei ollut vielä nukkunut yhtään. Saunasta päästyämme Milo alkoi itkeä makkarissa ja menin lohduttamaan häntä. Siinä sitten kesken kaiken Nuppu heräsi ja menin sitten sen luo ja Johnny tuli Milon luo ja Milo raivostui siitä, että isi tuli eikä suostunut enää nukahtamaan. Nuppu itki kovasti ja näytti siltä, että hänellä oli pitkästä aikaa massu kipeä. Amaliakin siinä sitten pomppasi vielä jossain vaiheessa olkkariin ja Milo jouduttiin ottamaan sohvalle, kun ei rauhoittunut sänkyyn. Tässä showssa meni sellanen puolitoista tuntia ja mua ketutti aivan helvetisti.

Lopulta, kun kaikki lapset nukkuivat ja mä pääsin vitutuksesta eroon, niin halattiin Johnnyn kanssa pitkään ja alettiin katsella yhtä hyvää sarjaa.

Yleensä meillä on iltaisin rauhallista, vaikka Milo lähes joka yö herääkin aika pian nukkumaan mentyään. Mistä lie johtuu, ehkä hänellä on jotain vaivaa, mahakipua, kutinaa tai refluksivaivaa, ken tietää. Toisaalta Amaliakin heräili tosi pitkään eikä hänellä ole ikinä edellä mainittuja vaivoja ollut.

Tänään vein lapset HopLoppiin lounaan jälkeen ja oltiin siellä yli viisi tuntia. Johnny tuli iltasella töiden jälkeen sinne myös ja tilattiin siinä sapuskaa, kun kello oli niin paljon. Lapsilla oli ihan super kivaa ja Nuppu nyt oli niin helppo kuten aina. Nukkui parit unet mun sylissä ja muuten katseli ja ihmetteli. Tavattiin siellä yllärinä mun ystävä lapsineen ja oli ihana jutella pitkästä aikaa.

Nyt lapset ovat kylpeneet ja pian laitellaan niitä nukkumaan ja toivotaan ettei kukaan häiritse meidän vanhempien rauhaa tänä iltana 😉

Mites muilla on uusi vuosi alkanut ja miten juhlistitte uutta vuotta? 

Kulunut vuosi 2018 on ollut huikea! Parasta ja ihaninta on ollut tietysti Nupun syntymä. Meidän koko perhe ja perhepiiri on ollut aivan äärimmäisen onnellinen tämän pienen tytön saapumisesta perheeseen. Hän on valloittava, äärimmäisen rauhallinen, hymyilevä ja niin ihana pakkaus ettei mitään rajaa.

vuosi 2018

Nyt muistellaan mennyttä vuotta lemppari kuvien ja muistojen kera. Lisäsin linkkejä kuluneena vuonna kirjoittamiini postauksiin, jos haluatte lukea!

Tammikuussa Amalia täytti 6-vuotta ja sai viettää ihanat kaverisynttärit, joissa parasta taisi olla tietysti lukuisat ystävät, mutta myös tanssileikki ja onginta, jossa isi hassutteli ja jokainen vieras onki “haisevan” villasukan ennen oikeaa saalista. Tänä vuonna Milon synttäreillä muutama mukula onki vaipan, heh Johnnyn huumori sai taas loistaa 😉

Tammikuussa teimme lomamatkan Dubaihin ja sinne Amalia haikailee ihan hirmuisesti.

vuosi 2018

Helmikuussa kävimme ultrassa ja siellä se Nuppu-vauva köllötteli. Koko perhe oltiin hurjan onnellisia <3

vuosi 2018

Hahhhaa tota Milon sukkaa 😉

Maaliskuussa perinteisesti virvottiin ja lapset saivat pääsiäisen aikaan etsiä pääsiäispupun piilottamia munia. Niitä löytyy aina ympäri kämppää kattolampuista kiuaskiviin.

vuosi 2018

Huhtikuussa Amalia neiti on hieman hienostellut ja hiuksissa roikkuu pari eriväristä lettiä. Vitsi miten paljon Amalia on tästä kuvasta kasvanut ja muuttunut isomman näköiseksi.

vuosi 2018

Toukokuussa taisi olla jo tosi lämmin ja koko kesä oli super kuuma. Mä muistan niin ihanana yhden rantareissun Amalian ja Milon kanssa. Istuin ison massun kanssa bikinit päällä rantahiekassa katsellen lasten juoksua viltiltä vesirajaan ja siitä molemmat heittivät pienet keltaiset kylpyankat veteen ja toistivat tätä niin iloisina ja onnellisen näköisinä hurjan monta kertaa. Mä pidin kättä mun vatsalla ja mietin miten onnekas olen, tämä on yksi onnellisimmista muistoistani viime kesältä.

vuosi 2018

Kesäkuussa oltiin Kreikassa lomalla siskon perheen ja meidän äidin kanssa. Lapset nautti valtavasti uimisesta ja toistensa seurasta.

vuosi 2018

Muistan kuinka pomppasin ison massun kanssa hirmusta kyytiä aurinkotuolista ylös, kun Milo hyppäsi yhtäkkiä voltin uima-altaaseen.

vuosi 2018

Elokuussa Amalia aloitti esikoulun ja Milo kerhon. Molemmilla sujui aloitus niin hienosti ja edelleen menee oikein hyvin.

uosi 2018

vuosi 2018

Syyskuussa perheeseemme syntyi Nuppu. Mä en osaa teille sanoin kuvata kuinka onnellinen mä olen tästä vauvasta. Tästä vauvasta haaveilin ja tätä vauvaa niin kaipasin. Tämän pienen tytön syntymä teki perheestämme täydellisen ja mua ihan itkettää kuinka onnellinen mä hänestä olen ja tietysti yhtä lailla Amaliasta ja Milosta myös.

synnytystarina

kaksi kuukautta

kaksi kuukautta

Lokakuussa Johnny palasi kolmen viikon isyysloman jälkeen töihin ja arki kolmen lapsen kanssa lähti sujumaan ihan uskomattoman hyvin.

vauva

Marraskuussa aloiteltiin joulutorttujen ja pipareiden leipominen, vai alkoikohan se jo syyskuussa.  Leivottiin monta kertaa näiden kuukausien aikana ja aina soi joululaulut taustalla.

tontut

tontut

Joulukuussa juhlittiin neljävuotiaan Milon synttäreitä. Milo heräsi synttäriaamuna viimeisenä ja alettiin olkkarista hoilottamaan hänelle onnittelulaulua ja Milo ottikin takapakkia ja hävisi sänkyyn peiton alle. Tämä oli aivan hassua, taisi olla meidän kaunis kuoro liikaa uniselle Milolle 😉

vuosi 2018

vuosi 2018

Amalia odotti kovasti tätä joululomaa ja loma on ollut tosi ihana. Milo totesi viimeisen kerhopäivän jälkeen mulle: äiti alkoiko nyt se kesäloma? 

Tänään juhlitaan jo uuttavuotta ja ensi vuodesta tulee varmasti tosi ihana!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille teille rakkaille lukijoille koko meidän perheeltä <3 

vuosi 2018