07 loka Vauva kaksi viikkoa, mitä meille kuuluu?

Täällä elellään edelleen ihanassa vauvakuplassa eikä mulla ole mikään kiire pois. Tuntuu taas hieman erilaiselta olla äiti tämän kolmannen vauvan kohdalla ja nyt ei malttaisi muuta kuin pitää vauvaa lähellä. Toki huomioin isommatkin lapset, mutta täytyy sanoa, että Johnny on ottanut isommista todella paljon enemmän vastuuta.

Pojat ovat käyneet kahdestaan sienimetsällä, uimahallissa ja leikkineet tunteja pihalla majaa rakentaen sun muuta touhuten. Ollaan käyty koko perhe yhdessä vaunulenkillä ja molemmat lapset ovat päässeet työntämään vauvaa vaunuissa. Tänään oltiin koko perhe jumpassa ja vauva nukkui koko ajan isin sylissä ja mä sain touhuta isompien kanssa.

Vauva saa edelleen valtavasti haleja ja pusuja meiltä kaikilta ja on tärkeä, ihana ja niin rakas lisä meidän perheeseen. Hän on se, joka tästä joukosta puuttui ja täydensi meidän perheen täydelliseksi. Mä olen vauvasta niin äärettömän kiitollinen ja onnellinen ja Johnny ja lapset tietysti myös.

Milo on tosi temperamenttinen luonteeltaan ja tottahan hän on osoittanut mieltään meille vanhemmille. Vauvaa kohtaan hän on ollut kuitenkin tosi kiltti. Kerhotäti kuvasi Miloa viimeksi hakiessamme aika osuvasti: “Milo on ihana kaunosielu, vaikka räjähteleekin”. Milo on siis tosi hellä ja ihana, mutta toisessa hetkessä hän voi olla silmittömän raivon vallassa. Eli on täällä hattarassa ollut sitä perus meidän perheen myrskyäkin enkä itsekään ole pysynyt enää joka hetki viilipyttynä.

Vauvalle tuli eilen ikää kaksi viikkoa ja Johnny on vielä ensi viikon kotona. Yhdeksi kokonaiseksi päiväksi mies menee ensi viikolla töihin, lähtee siis tosi aikaisin aamulla ja palaa ehkä vasta lasten jo nukkuessa yöunta. Siinä sitten pitäisi selviytyä aamulla eskarille ja kerholle yhdeksäksi, nythän vauveli on koisinut aamuisin ihan rauhassa perheen pisimpään ja saanut päivävaatteet päälle joinain päivinä vasta puolen päivän aikaan. Noh luultavasti imetän vauvan, puen ulkovaatteet yökkärin päälle, laitan turvakaukaloon ja menoksi ja sitten jatkamme laiskasti aamuhommia kahdestaan kotiin päästessä.

Vauva on muuten edelleen tosi rauhallinen ja nukkuu paljon. Hereillä ollessa hän on silmät suurina ja niin suloisena. Hän nukahtaa aina rinnalle ja maito tuntuu olevan unilääkettä hänelle. Ihana rakas maitosuu. Imettäminen on musta tällä kolmannellakin kerralla tosi ihanaa ja onnistunut oikein hyvin. Neuvolassa ollaan käyty kaksi kertaa, kun ensimmäinen kerta oli  jo viiden vuorokauden iässä, sillä kotiuduimme sairaalasta varhain, vauvan ollessa vain 1,5 vuorokautta. Toinen neuvola oli vauvelin ollessa 12 vuorokautta ja hienosti oli syntymäpaino ylitetty. Tämä äiti hehkuu kuulemma vauvaonnea ja näinhän se on, tosi onnellinen olen koko meidän perheestä.

On ollut ihana pesiä rauhassa kotona eikä tee juuri mieli edes käydä missään. Kaupassa ollaan käyty kahdesti vaunuilla, kerran Johnnyn ja vauvan kanssa kolmisin ja kerran Amalian ja vauvan kanssa kolmisin. Vaunulenkillä kävin yksin ensimmäistä kertaa eilen ja ai että miten nautin. Pikkuinen nukkui koko matkan, mutta heräsi heti kotipihaan päästyämme ja vaunujen pysähdyttyä. Vielä ei olla jätetty vauvaa vaunuihin nukkumaan ulos, vaan hän on nukkunut päivisin kehdossa, pinnasängyssä, meidän vanhempien sängyssä ja toki paljon sylissäkin. Öisin hän nukkuu pinnasängyssä ja heräilee yöllä syömään, mutta käy sitten takaisin nukkumaan. Koen, että olen saanut unta ihan hyvin enkä ole kovasti väsynyt. Iltaisin käyn aina joko vauvan kanssa samaan aikaan yöunille tai vartti hänen perästä, joten Johnny ei ole musta saanut enää seuraa iltaisin, mutta vauvan kasvaessa sitten taas saa.

PS. Synnytystarinaa on pyydelty paljon, mutta valitettavasti en ole vielä valmis siitä kirjoittamaan. Kirjoitan sitten, kun tuntuu hyvältä ja jos ei tunnu, niin se saa jäädä kirjoittamatta. Vauvalla oli kaikki hyvin synnytyksen ajan, mutta minulle se oli liian vauhdikas ja siitä jäi kamala olo, joka on onneksi pikkuhiljaa alkanut helpottaa. Vauvan syntymämitat olivat 52cm ja 3810g täyttä rakkautta <3