20 tammi Kerho ei vaan lähtenyt sujumaan
Tänään kirjoittelen kuulumisia viime päiviltä. Johnny lähti torstaiaamuna työhommiin Poriin ja oli siellä sitten yötä, kun kotimatkalle olisi päässyt vasta myöhään illalla ja Poristahan ajelee tänne Lohjalle kolmisen tuntia tai noh näillä keleillä varmasti vielä enemmän.
Meillä meni lasten kanssa tosi kivasti, nautimme lumesta ja pulkkailusta, saimme Johnnyn äidin meille kylään, leikimme kivoja sisäleikkejä ja otettiin ihan rennosti.
Lapset saivat nukkua äidin viekussa ja ihme kyllä Amalia simahti ennen Miloa. Milo haluaa nykyään lukea iltasaduksi joka ilta suloisen pupukirjan nimeltä Pikkuveli on paras kaveri <3 Milo on alkanut vasta nyt jaksamaan kuuntelemaan satuja, vaikka toki vieläkin osa lauseista jää kesken, kun kirjan sivu jo kääntyy. Molemmilla lapsilla on ollut aina kirjoista tietyt lempparisivut ja tässä kirjassa Milon lemppari on siinä kohtaa, kun pupu puraisee vahingossa metsästäjän pitkää nenää, kun luulee, että se on porkkana. Aina iltasatua lukiessa lapset istuvat joko mun sylissä tai sitten ihan kiinni mussa. Ollaan aina peittojen alla ja nämä iltasatuhetket ovat tosi ihania.
Milon toinen kerhopäivä ei muuten mennyt yhtään paremmin kuin ensimmäinen. Me jäimme Amalian kanssa kerhoon mukaan, sillä Milo alkoi jo eteisessä itkeä kovasti ja takertui kaulaani. Lopulta pääsimme lähtemään puolentoista tunnin päästä eväshetken alettua, mutta eipä me ehditty kuin pari synttärikutsua viedä ja kahvit keitellä kotona, kun puhelin jo soi.
Milo oli alkanut itkemään ihan hysteerisenä heti meidän lähdön jälkeen eikä rauhoittunut taas millään. Eväät jäivät kokonaan syömättä, kun ikävä oli niin kova. Ei auttanut, kun lähteä hakemaan poikaa kotiin ja kerhotäti ehdotti, josko kävisimme harjoittelemassa perhekerhossa, jossa äiti on mukana. Josko tätä kautta innostui omaan kerhoon löytyisi ja ainakin paikka ja ohjaajat tulisivat tutummiksi. Toki Milo olisi saanut vielä yrittää kerhoilua, mutta enpä mäkään nähnyt siinä järkeä. Ehkä Milo ei vaan ole vielä valmis ja muutaman kuukauden päästä se voi lähteä sujumaan oikein mukavasti!
Onneksi ei ole mikään pakkotilanne, vaikka päiväkodin aloitus, niin voidaan mennä hieman hellemmin tämän aloituksen suhteen. Tämä oli kyllä iso yllätys enkä ollut oikeasti ajatellut Milon kohdalla tälläistä vaihtoehtoa, sillä poika on niin reipas ja rohkea aina. Jonkun mielestä me luovutettiin varmasti tosi helposti, mutta tämä on meidän päätös ja varmasti täysin oikea meille. Milo saa vielä hieman kasvaa ja tutustua kerhoon rauhassa äidin ja siskon kanssa ja sitten myöhemmin kerhoilla ihan itse sillä tavalla, että se on oikeasti kivaa ja mieluisaa!
Eilen mun äiti toi aamusta Luis koiransa meille ja me vietiin koiruli sitten Johnnyn vanhemmille hoitoon, sillä äitini matkasi Kuubaan pariksi viikoksi. Luis on ollut ennenkin mummin ja fafan tykönä hoidossa ja se on sille tuttu ja turvallinen hoitopaikka. Lapset jäivät myös hoitoon mun kampaajan ajaksi, jossa kävin raidoittamassa hiukset vaaleilla raidoilla. Mähän hetki sitten värjäsin taas vaaleanpunaiset hiukset, mutta kyllästyin väriin heti, kun se ei vaan pysy, vaan haalistuu jo ekassa pesussa ihan älyttömästi.
Päivällisen jälkeen Johnnykin saapui kotiin ja lähdettiin koko perhe filmivuokraamoon ostamaan irtokarkkeja. Tämä on lapsille aina niin mieluinen juttu ja Amalia olikin mummille puhunut tästä karkin hakureissussa monta kertaa. Leffa valinnasta lapset eivät päässeet sopuun ja lopulta Amalia totesi, että valitaan jotain kotona Netflixistä tai Viaplaysta.
Pelkät karkkiostokset eivät meille riittäneet, vaan haettiin vielä pizzat. Mulle kun ei riittänyt päivällistä, joka oli edelliseltä päivältä ja lapsille pizza meni sitten iltapalasta.
Tänään meillä on kummipoikamme ja hänen isosiskon synttärit! Kauppareissu on myös edessä ja paljon ulkoilua ja mäenlaskua!
Ihanaa viikonloppua murut <3
