Kirjoittelinkin aikaisemmin Amalian korkeasta silmänpaineesta ja viime viikolla vierailimme vain puolentoista viikon tauon jälkeen Silmäklinikalla. Silmänpaine oli laskenut hieman, muttei riittävästi, joten silmäleikkaus olisi nyt sitten edessä. Leikkauspäivä on jo sovittu ja se on huhtikuun 21. päivä. Leikkausta ennen käymme kertaalleen Silmäklinikalla silmänpainemittauksessa.

Olen jutellut Amalian kanssa tulevasta leikkauksesta ja kertonut, että silmälääkäri korjaa hieman Amalian silmää. Leikkausmenetelmä on vielä hieman auki ja silmälääkäri ja silmäkirurgi pohtivat vielä kumpi olisi Amalian tilanteeseen parempi leikkausmenetelmä. Silmään tehdään joko läppäleikkaus tai sitten silmään tullaan asettamaan putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan.

Lääkärin mukaan silmä on kipeä muutaman päivän leikkauksen jälkeen ja silmän suojana on pidettävä suojakilpeä. Silmään ei tietenkään saa koskea ja tästä syystä kilpeä tulee käyttää. Leikkauksen jälkeen Amalia joutuu olemaan kerhosta pois viikon tai kaksi. Ulkoilla hän saa viikon kuluttua säästä riippuen. Rajuja leikkejä ja riehumista tulee välttää kuukausi, aika hurjaa kolmevuotiaan melkoisen aktiivisen lapsen kanssa.

Me menemme koko perhe Amalian mukaan Silmäklinikalle, koska haluan ehdottomasti olla tyttäreni mukana eikä Milo taas pärjää ilman äitiä. Leikkauksen jälkeen Amalia pääsee kotiin jo samana päivänä, jos kaikki on mallillaan, mutta Silmäklinikalle on palattava heti seuraavana päivänä kontrollikäynnille. Tämän jälkeen kontrollit ja silmänpaine seuranta jatkuvat viikottain kuukauden ajan.

Amalia näki tällä viikolla ensimmäisen painajaisensa, jossa hämähäkit menivät hänen silmäänsä. Liekö tällä tiuhemmalla silmälääkärin seurannalla ollut osuutta tähän uneen.

Amalia hassuttelee!

Amalia hassuttelee!

Johnny jäi nyt talvilomalle ja palaa töihin vasta pääsiäisen jälkeen, ihanaa!

Kivaa viikonloppua muruset! <3

Amalia aloitti seurakunnan päiväkerhon helmikuussa. Lapset käyvät kerhossa ilman vanhempia ja kerhopäiviä on viikossa kaksi. Amalia pääsi iltapäiväryhmään, ja tämä passaa meille loistavasti, sillä tyttö ei nuku päiväunia. Eipä tarvitse aamulla hötkyillä kerhoon, vaan saamme nauttia rauhallisista aamuista kotona.

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Kerhopäivisin ulkoilemme toisinaan aamuisin ja olemme jonkun kerran saaneet Amalian kerhoystävän perheineen ulkoiluseuraksi. Lounaaksi palaamme aina kotiin ja syötyämme pakkaamme yhdessä kerhorepun ja lähdemme usein kävelemään kerholle päin hyvissä ajoin, sillä Milon on päästävä päiväunille. Kerhon alkua odotellessa leikimme koulunpihalla joko kahdestaan tai toisinaan jonkun kerhokaverin kanssa.

Amalia on käynyt kerhoa pian kaksi kuukautta ja pitää siitä kovasti. Olen niin ylpeä Amalian reippaudesta ja on aivan ihana kurkkia pientä iloista kerholaista kerhon lasin läpi hakiessani tätä. Olemme Milon kanssa aina siskoa vastassa hirmuisen ajoissa ja erään kerran sain vedet silmiini kurkkiessani kerhon sisälle. Huomasin muutaman kerholaisen juoksevan peräkanaa eteiseen ulkovaatteita pukemaan ja sitten hännillä juoksi Amalia niin innoissaan ettei tosikaan. Tilanne oli todella liikuttava ja näin heti, että Amalian on hyvä olla kerhossa.

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Amalia jäi alkuun itkien kerhoon ja edelleenkin hän kertoo jokaisen kerhopäivän jälkeen ikävöineensä minua, mutta olemme jutelleet, että se on sellaista hyvää ikävää. Olen kertonut, että myös äiti ikävöi Amaliaa ja on ihana sitten kerhopäivän jälkeen taas nähdä ja olla yhdessä.

Amalialla on aina tapana kysyä minulta ennen kerhoon menoa: mitä keität ruuaksi, äiti? Pienellä kerhoilijalla on kotiin tullessa usein kova nälkä ja ruoka maistuu aina hyvin. Kerhossa lapsilla on omat eväät mukana ja Amalia valitsee aina eväsrasiaansa joitakin seuraavista: kurkkua, porkkanaa, salaatinlehtiä, riisikakkua, hapankorppua tai smoothieta.

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhossa on hauska tapa, sillä jokainen lapsi saa olla vuorollaan pieni kerhoapulainen. Myös Amalia on saanut toimittaa apulaisen virkaa ja hän kertoi tästä aivan ihanasti: minä jaoin kaikille reput ja sitten avasin raamattukirjan. Raamattukirjan avaamisessa tarvitsin opettajan apua, koska olen niin pieni <3 Reppujen jakaminen liittyy eväshetkeen ja raamatun avaaminen hartaushetkeen.

Kerhossa askarrellaan ainakin jompanakumpana kerhopäivänä. Viime viikolla Amalia tuli tohkeissaan rairuohokipon kanssa, jonka reunat hän oli koristellut hienosti. Nyt tyttö on kastellut ruohoa ahkeraan ja saanut pääsiäisruohonsa kasvamaan.

IMG_5055

Kerholaiset ulkoilevat myös aika ahkeraan ja ovat muutamana kerhopäivänä käyneet metsäretkellä ja helmikuussa kerran pulkkamäessä. Tällä viikolla kerholaisten oli tarkoitus lähteä jälleen metsäretkelle ja tarkoituksena oli syödä eväätkin metsässä. Amalia odotti jo kovasti retkeä, jonne aikoi pakata oman makkarankin mukaan. Ehkä uusi retkipäivä koittaa pian, kun ilmat taas sen paremmin sallivat.

Reppupostista Amalia on joka kerta aivan intona. Hän muistaa aina heti kotiin päästyämme kaivaa repustaan ohjaajien vanhemmille lähettämän postin.

Amalia on kerhon aloituksen jälkeen alkanut puhua paljon höpöhöpö juttuja. Amalia on ollut aina kova tarinankertoja ja tarinat ovat pitäneet paikkansa. Nyt tarinaa kerhopäivistä tulee usein kerhon jälkeen eikä suurin osa jutuista pidä lainkaan paikkaansa.

Amalia on ryhmän pienin, mutta oli kerho-ohjaajien kertoman mukaan heti kuin kala vedessä muiden mukana. Amalia tunsi ryhmästä entuudesta kaksi tyttöä, joihin olemme saaneet tutustua perhekerhossa. Nämä tytöt ovat Amalialle huippu tärkeitä ystäviä ja tyttöjen avulla kerhon aloituskin meni varmasti näin hienosti. Nyt tyttö puhuu paljon jo muistakin kerholaisista, ja erään kerhopäivän jälkeen Amalia kysyi ruokapöydässä: voisiko kerhokaverit tulla meille yökylään? Ihan kaikki kerhokaverit!

Onko Teillä lukijoilla pieniä kerholaisia ja kuinka kerhon aloitus sujui?

Me saimme perjantaina isin kotiin kerrankin ajoissa, joten pääsimme koko perhe yhdessä ulkoilemaan. Ulkoilimme pienessä lähipuistossa metsän keskellä ja Amalia nautti niin kovasti, kun isikin oli mukana.

IMG_4954

IMG_4957

Amalia heittelee käpyjä liukumäkeä alas

Amalia heittelee käpyjä liukumäkeä alas

IMG_4963

Amalia ei pidä liukumäistä tai suoraan sanottuna hän pelkää niitä. Usein Amalia kapuaa liukumäkeen, mutta palaa aina rappusten kautta takaisin maan kamaralle. Me emme koskaan pakota häntä laskemaan, vaan tsemppaamme hieman ja usein ehdotan, josko hän haluaisi laskea niin, että pidän häntä kädestä.

Yhdessä Amalia tykkää laskea eikä silloin pelota lainkaan. Luulen, että Amalian liukumäki kammo on saanut alkunsa vuosi sitten, kun hän laski hieman jäässä olevasta liukumäestä. Jään vuoksi vauhti oli liian hurja eikä tämän kerran jälkeen liukumäet ole olleet enää suosiossa.

Meinas laskea, mutta lopulta laittoikin jarrut päälle!

Meinas laskea, mutta lopulta laittoikin jarrut päälle!

Lähdin puistosta aikaisemmin Milon kanssa kotiin Amalian ja isin jäädessä sinne. Myöhemmin parivaljakon saapuessa kotiin Amalia kertoi tohkeissaan uskaltaneensa laskea liukumäestä. Olimme aivan yli-intona tästä ja Amalia sai varmasti laskusta paljon varmuutta.

Äiti varmistaa

Äiti varmistaa

Isi ja Amalia päättivät rakentaa majan ja molemmat olivat touhusta yhtä innoissaan. Johnny on aivan ihana isä, hän heittäytyy aina niin sata lasissa leikkiin kuin leikkiin.

Majan rakennusta

Majan rakennusta

Amalia tarkkailee isin puuhia

Amalia tarkkailee isin puuhia

Milo nukkuu tyytyväisenä kärryissä

Milo nukkuu tyytyväisenä kärryissä

Nyt tää kaatuu!

Nyt tää kaatuu!

IMG_4994

Jaksaa, jaksaa!

Jaksaa, jaksaa!

Läpyt hyvästä yhteistyöstä!

Läpyt hyvästä yhteistyöstä!

Näin mukava perjantai-ilta meillä! Miten teidän lukijoiden viikonloppu on sujunut?

Pääsimme Milon kanssa Kaksplussalle videokuvauksiin Milon ollessa vain kuukauden ikäinen. Jaoin teille viimeksi Kaksplussalla kuvatun vatsahierontavideon ja seuraavaksi jakamani video käsittelee Milon mielipuuhaa eli tietysti syömistä.

Meillä imetys on sujunut jo synnytyssalista asti aivan loistavasti. Imetin Amaliaa reilu vuoden ja tämäkin imetystaival sujui hyvin, vaikka kaikenlaisia ongelmia matkan varrella olikin. Milon kanssa imetys on ollut todella helppoa ainakin tähän asti, vaikka tietysti oman ruokavalioni suunnittelu on erittäin haasteellista pojan allergioiden vuoksi.

Ennen kuvausten alkua kävimme imetystukihenkilön kanssa läpi oikeaa imetysasentoa ja -otetta ja huomasin heti, että oma imetysotteeni oli väärä. Pidin vauvaa väärässä asennossa ja tämän vuoksi jouduin aina imettäessä painaa omaa tissiäni vapauttaakseni Milon nenän, jotta Milo sai hengitettyä nenän kautta. Muistan imettäneeni tasan samalla tyylillä myös Amaliaa ja oma äitinikin on toiminut juuri tällä samalla väärällä tyylillä. Saatuani Milon oikeaan asentoon huomasin, että nenä jää vapaaksi eikä lytisty rintaani.

Runsaan maidontulon vuoksi imetän edelleen selinmakuulla Milo massullaan päälläni. Tämä asento sopii meille loistavasti, mutta imetystukihenkilön vinkkejä voin hyödyntää sitten niissä paikoissa, joihin makuulla imettäminen ei sovellu.

Pääset videoon painamalla tästä!

Mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!

Ps. yritän antaa viikonloppuna aikaa blogille. Tänään yritin kirjoittaa Johnnyn lähdettyä Milon kanssa vaunulenkille ja Amalian katsellessa keskittyneenä Pikku Kakkosta, mutta ei mennyt aikaakaan, kun neiti paukkasi paikan päälle pälättämään 😉