Meillä on ollut aivan ihana vappu ja vappupäivänä päätin heti aamusta, että kuvailen teille meidän vappupäivän touhut. Eräs lukija on toivonut päivä kuvina postausta, ja nyt päätin toteuttaa toiveen!

Amalia herää nykyisin ajoissa, jo kuuden jälkeen. Milo nukkuu hieman pidempään ja heräilee yleensä seitsemän aikaan. Vappupäivän aamu alkoi rennosti piirrettyjen katselulla ja leikeillä.

Aamupalatarpeet katoin pöytään ja Amalia tykkäsi kovasti tuoreesta patongista. Milo sai hengailla sitterissä ja jaksoi siinä sen pienen hetken, jonka jälkeen istui vuoroin meidän molempien vanhempien sylkyssä.

Aamu alkoi siskon temppuilulla

Aamu alkoi siskon temppuilulla

Sisko vähän auttaa tööttäämisessä

Sisko vähän auttaa tööttäämisessä

Aamupalaa

Aamupalaa

Mitäs ottais patongin päälle..

Mitäs ottais patongin päälle..

IMG_5654

IMG_5657

Päristely on ihan parasta!

Päristely on ihan parasta!

Ja räkä lentää!

Ja räkä lentää!

IMG_5676Hahhaaa!

Milon aamupäiväunien aikaan lähdimme läheiselle urheilukentälle lennättämään Amalian uutta leijaa. Isi oli tästä touhusta vallan innoissaan!

Matkalla urheilukentällä leijan lennätykseen

Matkalla urheilukentällä leijan lennätykseen

Amalia lähti ilmapallon perään

Amalia lähti vappupallon perään

Sainpas kiinni! Ja ihan samanlainen pallo kuin kotona!

Sainpas kiinni! Ja ihan samanlainen pallo kuin kotona!

IMG_5691

Ja tällä päristely sen kun jatkuu!

Ja tällä päristely sen kun jatkuu!

Urheilukentällä isi ja tytär hymyssä suin!

Urheilukentällä isi ja tytär hymyssä suin!

Isin suojelevassa kainalossa on hyvä olla

Isin suojelevassa kainalossa on hyvä olla

Leijan lennätys alkakoon!

Leijan lennätys alkakoon!

Isi anna mäkin!

Isi anna mäkin!

IMG_5710

IMG_5712Hyvä Amalia!

IMG_5713Ohhoh tipahti!

Amalian taskuista voi löytyä mitä vain ;)

Amalian taskuista voi löytyä mitä vain 😉

Isi taas intoilee!

Isi taas intoilee!

IMG_5720

IMG_5729

IMG_5731

IMG_5734

Putoaakohan se?

Putoaakohan se?

Putoshan se!

Putoshan se!

Milo ei nukahtanutkaan aamu-unille, vaan tapitti ja päristeli vaunuissa. Syy tähän selvisi, kun haiskaisin vaunuun. Onneksi Amalia kyllästyi leijan lennätykseen nopeasti, niin pääsimme kotiin vaipan vaihtoon. Amalia sai jäädä isin kanssa vielä kotipihalle ulkoilemaan äidin puunatessa vauvan ja laittaessa tämän nukkumaan. Milon puolen tunnin unien aikana ehdin suihkuun sekä valmistaa Amalialle ja Johnnylle kanakastikkeen lounaaksi. Oli ihana touhuta sisällä kaikessa rauhassa ihan yksinäni.

IMG_5741Milo tapittaa vaunuissa

IMG_5742

Jo on hauskaa!

Jo on hauskaa!

Mä ihmettelin Johnnyn leija innostusta ja mies  tokaisi mulle vain: emmä oo ikinä vetäen leijaa samalla into piukeena perässään! Miten on mahdollista, että kaveri ei oo koskaan lennättänyt leijaa!

Mä ihmettelin Johnnyn leija innostusta ja mies huikkasi mulle vain: emmä oo ennen ikinä vetäen leijaa samalla into piukeena perässään! Miten on mahdollista, että kaveri ei oo koskaan lennättänyt leijaa!

Antoi se mullekin sentään vuoron!

Antoi se mullekin sentään vuoron!

Iltapäivällä oli Iidan syntymäpäivät, mutta ennen sitä kävimme koko perhe moikkaamassa mummoani terveyskeskuksessa.

Iidan syntymäpäiville lähdössä

Iidan syntymäpäiville lähdössä

IMG_5780

Amalia ojentaa serkulle lahjan

Amalia ojentaa serkulle lahjan

Tytöt Iidan sängyssä

Tytöt Iidan sängyssä

Amalia rutistaa Eemiä

Amalia rutistaa Eemiä

4-vuotias sankari

4-vuotias sankari

Iida kapsahti puhalluksen jälkeen suoraan Amalian kaulaan

Iida kapsahti puhalluksen jälkeen suoraan Amalian kaulaan

Tytöt ovat kuin paita ja peppu

Tytöt ovat kuin paita ja peppu

Milo ja äiti

Milo ja äiti

IMG_5817

Serpentiiniä!

Serpentiiniä!

Meno yltyi melkoisen villiksi!

Meno yltyi melkoisen villiksi!

Minkälainen vappu muilla on ollut?

Amalialla on ollut syntymästään asti vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti. Hoitamattomana sairaus voi viedä näön. Amalian silmänpaine on ollut noususuunnassa koko ajan ja tiesimme, että silmäleikkaus tulisi eteen jossain kohdin. Silmänpainetta alentavia silmätippoja Amalia on käyttänyt kaksikuisesta asti, mutta nyt tipat eivät enää tuoneet riittävää apua.

ampsu

Amalian silmään asetettiin putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus kesti puolitoista tuntia ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin leikkaussaliin mukaan ja sain olla Amalian kanssa siihen saakka, että hän nukahti ja heräämöön pääsin juuri ennen kuin hän heräsi, joten Amalia ei edes huomannut, että äiti olisi ollutkaan poissa.

Isi ja pikkuveikka olivat myös mukana Silmäklinikalla ja Milo sai olla isin vastuulla lähes koko päivän. Äitiä tarvittiin syöttöpuuhiin, mutta aika pitkälti muutoin miehet pärjäsivät keskenään.

Isi suukottelee

Isi suukottelee

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? ;)

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? 😉

imetys

Amalian leikkauksen piti alkaa yhdeksältä aamulla ja meidän tuli olla paikan päällä jo vartin yli kahdeksan. Ilman kommelluksia emme kuitenkaan selvinneet!

Nukutuksen vuoksi Amalian tuli olla ravinnotta ja viimeisen kerran Amalia söi edellisenä iltana, kuten aina ennen nukutuskeikkoja. Vikkelä ja ilmeisesti hyvin nälkäinen tyttö nappasi kuitenkin aamulla olohuoneen lattialla pyörivän raa-an makaronin suuhunsa ja Silmäklinikalle päästyämme kerroin Amalian syömästä makaronista hoitajalle ja hän raportoi sen leikkaussaliin päästyämme nukutuslääkärille. Nukutuslääkäri halusi ottaa varman päälle eikä lähtenyt nukuttamaan Amaliaa ennen kuin makaroni olisi varmasti sulanut. Voiko näin oikeasti edes käydä, onneksi he saivat Amalian tilalle toisen potilaan, joten emme ehkä sitten sössineet ihan koko leikkurin ohjelmaa.

Amalia totesi iloisena leikkaussalista lähdettyämme, että mennäänkö nyt äiti jäätelölle! Ei aivan menty. Johnny oli lähtenyt juuri Milon kanssa pienelle kävelylenkille ennen lähtöämme leikkaussaliin ja mies oli ihmeissään, kun leikimmekin leikkipaikalla heidän palatessa.

Lopulta pääsimme leikkaussaliin uudelle yritykselle hieman ennen yhtätoista. Milo jaksoi koko päivän oikein hienosti, hän ei kiukutellut lainkaan. Ihanan sopeutuvainen vauveli. No kyllä hän yhden kerran kiljui naama punaisena, kun vaihdoin niskakakkoja.

Amalia piti omasta hoitajastaan ihan hirmuisesti ja on puhunut hänestä myös kotona. Amalialle oli varattu potilashuoneeseen juniorsänky, kun eihän isot tytöt pinnasänkyä tarvitse. Amalia tosin ei sängyllä ollut kuin ennen leikkausta ja tällöinkin hän hihkui minulle: äiti tule peuhaamaan painuen samalla peiton alle.

Amalian leikkauksen aikana Johnny ja Milo olivat vaunulenkillä ja minä istuskelin sairaalan kahviossa. Imetysdieetin vuoksi olin pakannut mukaan omia eväitä, vähän päärynöitä ja kurkkua. Myös Amalialle pakkasin eväitä mukaan, vaikka sitten selvisikin, että sairaalasta olisikin saanut vaikka mitä. Ja kyllähän Amalia yhden mehujään heti osasikin pummata ja tietty pinkin värisen.

Leikkauksen jälkeen Amalian silmä oli peitettynä taitoksilla sekä suojakilvellä. Herättyään Amalia oli pitkään sylissäni ja kannoin hänet osastollekin. Amalia ei ollut lainkaan kiukkuinen, kuten usein laserhoito nukutuksen jälkeen.

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

Olen aina tykännyt kovasti Silmäklinikan henkilökunnasta ja vietettyämme siellä pitkän päivän sain huomata, että he voivat olla vieläkin ihanampia. Monet hoitajat kävivät tuttuun tapaan höpisemässä Amalian ja Milon kanssa ja putsasimme Amalian kynsilakkojakin hoitajien huoneessa. Amalia sai reissun aikana valita kolme tarraa itselleen ja mukana ollut nallekin sai hoitajan toimesta samanlaisen silmälapun kuin Amalialla.

Amalia oli hurjan reipas niin kuin aina. On hämmästyttävää miten reippaita lapset voivatkaan olla. Leikkaussalissa juuri ennen nukahtamista hoitaja toivotti pikku prinsessalle kauniita unia, ja Amalia vastasi tähän vain, että minä kasvan vielä sitten hän nukahti.

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

IMG_5484

Seuraavana päivänä ajoimme Silmäklinikalle kontrollikäynnille. Silmälääkäri totesi leikatun silmän olevan juuri sellainen kuin sen tulisikin olla tässä vaiheessa. Vielä silmänpaine ei ole laskenut, eikä siis saakaan olla. Amaliaa sattui kovasti, kun lääkäri irroitti kaikki teipit, joilla suojakilpi oli kiinnitetty. Silti hän oli aivan paikoillaan ja antoi lääkärille työrauhan, uskomatonta, kun jokainen voi kuvitella kuinka kovasti teippien repiminen voikaan sattua. Lääkäri hämmästeli Amalian reippautta monta kertaa.

IMG_5477

Nyt jatkamme Amalian silmänpainelääkkeillä, joita on kolmea eri sorttia ja lisäksi tiputtelen leikattuun silmään kahta tulehdusta estävää silmätippaa neljästi päivässä. Silmän putsaus on myös tärkeää. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja saa nähdä päästäänkö silloin jättämään painelääkkeitä pikkuhiljaa pois.

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Kivaa sunnuntai-illan jatkoa! <3

Pyyhi jo kyyneleet, tiedän et sun on ikävä, mutta minä olen tässä, vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Katso ylös rakas lapsenlapseni; olen poutapilven hattarassa, tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi. Auringon säteessä tunnet lämpöni. Linnun laulussa helkkää nauruni.

Tähtien tuike on minun silmäniskuni. Olen joka hetkessä, jokaisessa askeleessasi. En ole mennyt minnekään. Olen tässä, ikuisesti, sydämessä <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3