06 touko Niin äkkiä jouduimme toisestakin mummosta luopumaan
Maikki mummi kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummi sua rakastamme <3
05 touko Milo vauva
Kaipaan todella kirjoittamista, mutta meidän elämässä on nyt vain niin liikaa vastoinkäymisiä etten saa millään ajatuksia kasaan. Mummoni on todella huonossa kunnossa ja on selvää ettei hän jaksa enää kauaa. Iltaisin koko kroppani on aivan vetelä enkä saa mitään aikaiseksi. Huoli mummostani on suuri. Saarenmummoni hautajaiset pidimme viime keskiviikkona, ja tuntuu epätodelliselta ettei häntä enää ole. Mummoni oli vain 74-vuotias eli hän kuoli turhan varhain. Pappojani en ole koskaan päässyt tapaamaankaan, joten pian minulla ei isovanhempia enää ole.
Tämä vuosi on ollut perheellemme monella tapaa hyvin raskas, sillä Milon vauva-aikakaan ei ole ollut lainkaan helppoa. Nyt Milon kanssa on jo onneksi helpompaa. Milosta haluaisinkin kertoa Teille ihanille lukijoille enemmän, sillä hän on mitä mainioin poika.
Milo on jo neljä kuukautta ja muistuttaa hurjasti isäänsä ulkonäöltään. Milon kroppa on myös Johnnyn mallinen, hoikka ja pitkä. Nyt poika on viimein saanut hieman kermua jalkoihin ja täytettä poskiin ja on helpottavaa, kun näkee kunnolla, että hän kasvaa allergioista huolimatta. Neuvolassa olemme käyneet kuukauden välein ja Milo kasvaa neuvolan käyrien mukaan oikein hienosti rintamaidolla. Milo on allergioiden vuoksi seurannassa Mehiläisen lastenlääkärillä ja siellä vierailemme kuukauden välein.
Aiomme aloitella Milon kanssa pikkuhiljaa sosekokeilut, kunhan ensin tietäisin mitä sosetta hänelle uskaltaisin tarjota. Päärynä tuntuisi ainakin sopivan, joten siinä on alkuun ainakin yksi hedelmä. Ennen herkkujen syöttämistä olisi mukava kokeilla kuitenkin jotain muuta. Amalialle tarjosin ensimmäisenä soseena porkkanaa, mutta Milolle porkkana ei ole valitettavasti vaihtoehto. Maissia olen miettinyt, mutta jahkaan vielä hieman sen kanssa, ehkä myöhemmin. Kesäkurpitsaa ajattelin antaa, mutta jotakin muutakin olisi mukava saada menemään.
Antakaa vinkkejä millä soseilla lähtisimme kokeilemaan?
Hieman kuitenkin haastetta, sillä Milolle ei käy peruna, bataatti, kukkakaali eikä parsa. Parsakokeilun jälkeen en ole kokeillut omaan ruokavaliooni parsakaalia, joten ehkä se pitäisi vielä testata vai onko niin että jos ei tankoparsa käy, niin ei käy myöskään parsakaali.
Milo on oikea sylivauva, kuten Amaliakin aikoinaan oli. Milo viihtyy lattialla pieniä hetkiä ja parhaiten tietysti viihdyttäjän kanssa. Kyllä hän onneksi yksinkin siellä köllii, mutta suhteellisen nopeasti hermostuu. Pienestä takiaisesta huolimatta yritän pitää siivouspäivän kerran viikossa arkipäivänä, jottei viikonloppuna tarvitsisi siivota. Ruokaa valmistan joka päivä ja kotityöt hoidan niin hyvin kuin ehdin.
Mä tässä vähän lueskelen
Milo on usein Amalian ja minun leikeissä mukana, sillä Milo nukkuu päiväunensa puolen tunnin pätkissä. Pikkuveli ei aina ole mieleistä leikkiseuraa ja pariin otteeseen Amalia on hermostuksissaan tokaissut, heitetään vauva roskikseen! Sisko on myös sanonut mustasukkaisuuksissaan hieman itkuisella äänellä: vauva menee nyt taivaaseen!
Mitäs se sisko mun otsaan liimasi..
Käsi kädessä
Milo rakastaa kutittamista ja silloin hän kikattaa oikein kovasti. Myös siskolle hän nauraa usein, varsinkin jos sisko pomppii hänen edessään. Vauvan nauru on jotakin aivan ihanaa, siinä hymyilee aina koko perhe yhtä aikaa. Nämä hetket ovat yksiä hetkiä niistä, jolloin mietin kuinka ihanan ja rakkaan perheen olen saanutkaan.
Nyt on hauskaa!
Milo aloitti päristelyn jo ajat sitten, mutta sitten se loppui. Nyt päristely alkoi uudestaan eikä loppua näy. Kuolalappu on ollut kovassa käytössä ja se on päristelty litimäräksi hetkessä. Päristely on kyllä mainion kuuloista eikä sille voi olla nauramatta.
Uusin ei niin mukava asia mitä Milo tekee on liukuminen sylistä pois. Kaikki tietää sen kun lapsi heittäytyy veltoksi esimerkiksi pukemistaistossa. Meidän Milo aloitti tämän jo näin nelikuukautisena. Saa olla tarkkana ettei hän putoa sylistä, kun aina niin arvaamatta tämän tekee.
Milo oppi kääntymään massulleen jo 2,5 kuukauden iässä ja kääntyilee aina silloin tällöin. Hän ei kääntyile päivittäin enkä tiedä syytä tähän, sillä taito hallussa kuitenkin on.
Isi ja poika rennoissa tunnelmissa
Milo nukkuu päiväunensa aina vaunuissa ulkona. Hän nukkuu tasan puoli tuntia, aivan kuten Amaliakin aikoinaan. Viikonloppuisin isi lenkittää Miloa ja liikkuvissa vaunuissa poika voi nukkua 1,5-2 tuntia. Vaunujen heiluttelu ei kuitenkaan enää auta vaan on heitettävä oikein lenkiksi (ai miten niin vaativa tapaus tämäkin lapsi 😉 ). Johnny onneksi tykkää kävellä ja kuuntelee aina samalla kännykästä kuulokkeiden kautta omia ohjelmiaan ja nauttii rauhasta.
Yöt Milo nukkuu edelleen hyvin. Hän herää syömään 4-5 kertaa, mutta käy heti takaisin nukkumaan syönnin jälkeen.
Milo on alkanut jo vierastaa ja itku pääsee usein vieraiden ja läheistenkin ihmisten tullessa tuijottelemaan. Myös Amalia alkoi aikoinaan vierastaa varhain ja vierastus kesti hyvin pitkään. Siskoni palasi hetki sitten ulkomailta ja sai aikamoisen sätkyn lapselleni, kun tuli liian lähelle jorisemaan.
Milon töyhtö
Amalia rakastaa pikkuveljeään ja pitää aina huolta tästä. Jos pikkuveli ei ole näköpiirissä sisko kysyy heti: äiti missä vauva on?
Rakas pikkuveli!
Äidin rakkaimmat!
Ylpeä isosisko
<3
On iso rikkaus, kun saimme perheeseemme tämän valloittavan Milo pojan. Olen lapsistamme niin ylpeä ja he tuovat elämälleni tarkoituksen. Äitinä olo on parasta <3
02 touko Vappupäivä kuvina
Meillä on ollut aivan ihana vappu ja vappupäivänä päätin heti aamusta, että kuvailen teille meidän vappupäivän touhut. Eräs lukija on toivonut päivä kuvina postausta, ja nyt päätin toteuttaa toiveen!
Amalia herää nykyisin ajoissa, jo kuuden jälkeen. Milo nukkuu hieman pidempään ja heräilee yleensä seitsemän aikaan. Vappupäivän aamu alkoi rennosti piirrettyjen katselulla ja leikeillä.
Aamupalatarpeet katoin pöytään ja Amalia tykkäsi kovasti tuoreesta patongista. Milo sai hengailla sitterissä ja jaksoi siinä sen pienen hetken, jonka jälkeen istui vuoroin meidän molempien vanhempien sylkyssä.
Aamu alkoi siskon temppuilulla
Sisko vähän auttaa tööttäämisessä
Aamupalaa
Mitäs ottais patongin päälle..
Päristely on ihan parasta!
Ja räkä lentää!
Hahhaaa!
Milon aamupäiväunien aikaan lähdimme läheiselle urheilukentälle lennättämään Amalian uutta leijaa. Isi oli tästä touhusta vallan innoissaan!
Matkalla urheilukentällä leijan lennätykseen
Amalia lähti vappupallon perään
Sainpas kiinni! Ja ihan samanlainen pallo kuin kotona!
Ja tällä päristely sen kun jatkuu!
Urheilukentällä isi ja tytär hymyssä suin!
Isin suojelevassa kainalossa on hyvä olla
Leijan lennätys alkakoon!
Isi anna mäkin!
Hyvä Amalia!
Ohhoh tipahti!
Amalian taskuista voi löytyä mitä vain 😉
Isi taas intoilee!
Putoaakohan se?
Putoshan se!
Milo ei nukahtanutkaan aamu-unille, vaan tapitti ja päristeli vaunuissa. Syy tähän selvisi, kun haiskaisin vaunuun. Onneksi Amalia kyllästyi leijan lennätykseen nopeasti, niin pääsimme kotiin vaipan vaihtoon. Amalia sai jäädä isin kanssa vielä kotipihalle ulkoilemaan äidin puunatessa vauvan ja laittaessa tämän nukkumaan. Milon puolen tunnin unien aikana ehdin suihkuun sekä valmistaa Amalialle ja Johnnylle kanakastikkeen lounaaksi. Oli ihana touhuta sisällä kaikessa rauhassa ihan yksinäni.
Milo tapittaa vaunuissa
Jo on hauskaa!
Mä ihmettelin Johnnyn leija innostusta ja mies huikkasi mulle vain: emmä oo ennen ikinä vetäen leijaa samalla into piukeena perässään! Miten on mahdollista, että kaveri ei oo koskaan lennättänyt leijaa!
Antoi se mullekin sentään vuoron!
Iltapäivällä oli Iidan syntymäpäivät, mutta ennen sitä kävimme koko perhe moikkaamassa mummoani terveyskeskuksessa.
Iidan syntymäpäiville lähdössä
Amalia ojentaa serkulle lahjan
Tytöt Iidan sängyssä
Amalia rutistaa Eemiä
4-vuotias sankari
Iida kapsahti puhalluksen jälkeen suoraan Amalian kaulaan
Tytöt ovat kuin paita ja peppu
Milo ja äiti
Serpentiiniä!
Meno yltyi melkoisen villiksi!
Minkälainen vappu muilla on ollut?
26 huhti Amalian silmäleikkaus
Amalialla on ollut syntymästään asti vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti. Hoitamattomana sairaus voi viedä näön. Amalian silmänpaine on ollut noususuunnassa koko ajan ja tiesimme, että silmäleikkaus tulisi eteen jossain kohdin. Silmänpainetta alentavia silmätippoja Amalia on käyttänyt kaksikuisesta asti, mutta nyt tipat eivät enää tuoneet riittävää apua.
Amalian silmään asetettiin putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus kesti puolitoista tuntia ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin leikkaussaliin mukaan ja sain olla Amalian kanssa siihen saakka, että hän nukahti ja heräämöön pääsin juuri ennen kuin hän heräsi, joten Amalia ei edes huomannut, että äiti olisi ollutkaan poissa.
Isi ja pikkuveikka olivat myös mukana Silmäklinikalla ja Milo sai olla isin vastuulla lähes koko päivän. Äitiä tarvittiin syöttöpuuhiin, mutta aika pitkälti muutoin miehet pärjäsivät keskenään.
Isi suukottelee
Mutsi hei meneeks täs viel kauan? 😉
Amalian leikkauksen piti alkaa yhdeksältä aamulla ja meidän tuli olla paikan päällä jo vartin yli kahdeksan. Ilman kommelluksia emme kuitenkaan selvinneet!
Nukutuksen vuoksi Amalian tuli olla ravinnotta ja viimeisen kerran Amalia söi edellisenä iltana, kuten aina ennen nukutuskeikkoja. Vikkelä ja ilmeisesti hyvin nälkäinen tyttö nappasi kuitenkin aamulla olohuoneen lattialla pyörivän raa-an makaronin suuhunsa ja Silmäklinikalle päästyämme kerroin Amalian syömästä makaronista hoitajalle ja hän raportoi sen leikkaussaliin päästyämme nukutuslääkärille. Nukutuslääkäri halusi ottaa varman päälle eikä lähtenyt nukuttamaan Amaliaa ennen kuin makaroni olisi varmasti sulanut. Voiko näin oikeasti edes käydä, onneksi he saivat Amalian tilalle toisen potilaan, joten emme ehkä sitten sössineet ihan koko leikkurin ohjelmaa.
Amalia totesi iloisena leikkaussalista lähdettyämme, että mennäänkö nyt äiti jäätelölle! Ei aivan menty. Johnny oli lähtenyt juuri Milon kanssa pienelle kävelylenkille ennen lähtöämme leikkaussaliin ja mies oli ihmeissään, kun leikimmekin leikkipaikalla heidän palatessa.
Lopulta pääsimme leikkaussaliin uudelle yritykselle hieman ennen yhtätoista. Milo jaksoi koko päivän oikein hienosti, hän ei kiukutellut lainkaan. Ihanan sopeutuvainen vauveli. No kyllä hän yhden kerran kiljui naama punaisena, kun vaihdoin niskakakkoja.
Amalia piti omasta hoitajastaan ihan hirmuisesti ja on puhunut hänestä myös kotona. Amalialle oli varattu potilashuoneeseen juniorsänky, kun eihän isot tytöt pinnasänkyä tarvitse. Amalia tosin ei sängyllä ollut kuin ennen leikkausta ja tällöinkin hän hihkui minulle: äiti tule peuhaamaan painuen samalla peiton alle.
Amalian leikkauksen aikana Johnny ja Milo olivat vaunulenkillä ja minä istuskelin sairaalan kahviossa. Imetysdieetin vuoksi olin pakannut mukaan omia eväitä, vähän päärynöitä ja kurkkua. Myös Amalialle pakkasin eväitä mukaan, vaikka sitten selvisikin, että sairaalasta olisikin saanut vaikka mitä. Ja kyllähän Amalia yhden mehujään heti osasikin pummata ja tietty pinkin värisen.
Leikkauksen jälkeen Amalian silmä oli peitettynä taitoksilla sekä suojakilvellä. Herättyään Amalia oli pitkään sylissäni ja kannoin hänet osastollekin. Amalia ei ollut lainkaan kiukkuinen, kuten usein laserhoito nukutuksen jälkeen.
Isin sylkyssä
Olen aina tykännyt kovasti Silmäklinikan henkilökunnasta ja vietettyämme siellä pitkän päivän sain huomata, että he voivat olla vieläkin ihanampia. Monet hoitajat kävivät tuttuun tapaan höpisemässä Amalian ja Milon kanssa ja putsasimme Amalian kynsilakkojakin hoitajien huoneessa. Amalia sai reissun aikana valita kolme tarraa itselleen ja mukana ollut nallekin sai hoitajan toimesta samanlaisen silmälapun kuin Amalialla.
Amalia oli hurjan reipas niin kuin aina. On hämmästyttävää miten reippaita lapset voivatkaan olla. Leikkaussalissa juuri ennen nukahtamista hoitaja toivotti pikku prinsessalle kauniita unia, ja Amalia vastasi tähän vain, että minä kasvan vielä sitten hän nukahti.
Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä
Seuraavana päivänä ajoimme Silmäklinikalle kontrollikäynnille. Silmälääkäri totesi leikatun silmän olevan juuri sellainen kuin sen tulisikin olla tässä vaiheessa. Vielä silmänpaine ei ole laskenut, eikä siis saakaan olla. Amaliaa sattui kovasti, kun lääkäri irroitti kaikki teipit, joilla suojakilpi oli kiinnitetty. Silti hän oli aivan paikoillaan ja antoi lääkärille työrauhan, uskomatonta, kun jokainen voi kuvitella kuinka kovasti teippien repiminen voikaan sattua. Lääkäri hämmästeli Amalian reippautta monta kertaa.
Nyt jatkamme Amalian silmänpainelääkkeillä, joita on kolmea eri sorttia ja lisäksi tiputtelen leikattuun silmään kahta tulehdusta estävää silmätippaa neljästi päivässä. Silmän putsaus on myös tärkeää. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja saa nähdä päästäänkö silloin jättämään painelääkkeitä pikkuhiljaa pois.
Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!
Kivaa sunnuntai-illan jatkoa! <3