Huh huh miettikää, Nuppu-vauva täytti 10 kuukautta maanantaina! Kaksi kuukautta etiäpäin ja meidän vauva täyttää vuoden ja vauvavuosi on ohi ja vauvan sijaan hänestä pitäisi puhua taaperona. Ei voi olla. Mä olen niitä äitejä, jotka haluaisivat, että perheessä olisi aina vauva ja musta tuntuu nyt jo tosi haikealta.

Me ihmiset olemme tosi erilaisia, sillä monesti kuulee sitä, kun vanhemmat odottavat, että lapset kasvavat, ovat isoja ja omatoimisia. Mä taas olen täydellinen vastakohta näille vanhemmille. Musta on ihanaa, kun on pieniä lapsia ja olen oikeastaan aivan kauhuissani siitä, että Nuppukin näyttänee kasvavan yhtä kohisten kuin isommat sisarukset. Mietin aina, että eihän tässä mitään, kun Nuppu on vielä näin pieni, mutta ei aikaakaan, kun hänkin on jo iso. Milokin nykyään viipottaa kavereidensa kanssa päivät pitkät ja välillä yritän häntä hetkeksi saada syliin tai juttukaveriksi, mutta ei pojanviikari meinaa millään ehtiä.

vauva 10 kuukautta

Nuppu on kehittynyt ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana. Tässä heinäkuun alussa vauveli nousi polvilleen mua vasten ja nopeasti sitten turvakaukaloa vasten ja sitten jo joka paikkaan. Tästä hän oppi aika pian menemään itse istumaan ja pysyy istumassa ihan itsekseen tosi hienosti.

Seisomaan Nuppu nousi ensi kerran siskoni ja heidän mökillä mökin portaita vasten yhdeksänkuisena. Huteraa oli, mutta hienosti hän punkesi siitä polviseisonnasta seisomaan houkuttimena portailla lojuneet siskon miehen työkalut. Nyt tällä viikolla 10 kuukautta juuri täyttäneenä Nuppu oppi nousemaan seisomaan sohvaa vasten ja saman tien lähti siitä kiinni pitäen kävelemään. Nyt vauveli nousee seisomaan jo nopeasti ja täytyy olla tosi tarkkana ettei hän pääse satuttamaan. Alastulo kun ei vielä ole yhtään hallussa.

Nuppu osaa matkia hauskasti ja eilenkin Johnnyn pelleillessä tiettyä ääntä, Nuppu teki isin hiljennyttyä saman äänen perässä ja sen jälkeen oli taas isin vuoro ja sitten Nupun. Samaa matkimista vauva teki isin kanssa eläinkirjaa katsellessa, niin hienosti Nuppunen sanoi isin perässä muuuuuu.

vauva 10 kuukautta

Pottailu sujuu edelleen tosi kivasti, mutta karkeiden ruokien syöminen on vaikeaa. Meillä Amalia ja Milo ovat syöneet karkeita ruokia tosi hyvin ja nyt tuottaakin hieman tuskaa, kun Nuppu ei saa niitä millään syötyä ja mä pelkään tukehtumista ihan kamalasti, vaikka eihän sellaista vaaraa ole järjellä ajateltuna edes ollut. Noh olen ajatellut, että pikkuhiljaa harjoitellaan enkä ota tästä paineita. Eniten Nuppu tykkää puurosta ja lihasoseesta ja juo todella hienosti ihan itse nokkamukista vettä.

Imetys sujuu hyvin, vaikka imetyskerrat ovatkin vähentyneet. Nuppu syö maitoa edelleen öisinkin, mutta ei se haittaa emmekä vielä ryhdy unikouluttamaan. Amalialle ja Milolle pidimme unikoulun reilu vuoden ikäisinä ja yösyötöt jäivät pois. Milo tosin alkoi sitten herätä jo puoli viiden-viiden aikaan, joten eipä sekään kivaa ollut. Mielummin imetän yöllä ja nukumme pidempään.

Tällä hetkellä Nuppu herää aamuisin seitsemän aikaan, mutta välillä saattaa nukkua pidempään. Nukkumaan hän käy kahdeksan-yhdeksän aikaan ja ottaa päivällä kahdet päiväunet. Nuppu nukkuu päiväunensa sisällä pinnasängyssä ja nukkuu paljon paremmin kuin ulkona rattaissa. Välillä hän saattaa vetää sikeitä jopa puolitoista tuntia ja tämä on ihan luksusta entisiin puolen tunnin torkkuihin verrattuna.

vauva 10 kuukautta

Nuppu rakastaa sitä, kun nostan hänet ilmaan ja pussaan paljaaseen massuun tai tööttään nenästä. Vauva hekottaa eniten edelleen Milolle ja Milon tullessa jo lähelle hymy nousee heti korviin. Amalia ja Milo ovat vieläkin tohkeissaan pikkusiskostaan ja vauva oli ihan unelmien täyttymys meille kaikille.

Nuppu on luonteeltaan tosi rauhallinen ja esimerkiksi ulkona viltillä hän pysyy yleensä siinä eikä lähde tutkimusmatkoille, vaikka hyvin pääsisi.

Nuppu vierastaa vieläkin eikä häntä voi edelleenkään ottaa syliin meidän perheenjäsenten lisäksi kukaan muu kuin mun sisko ja siskontyttö.

Hän on hyvin herkkä ja itkee pientä kolahdustakin. Vauvelilla tulee hirmuisesti isoja kyyneliä ja sitten, kun lohdutan häntä hänen alahuuli alkaa usein uudestaan väpättää ja hän alkaa itkeä uudestaan ja uudestaan hieman rauhoituttuaan. Tosin ei siinä kauaa mene rauhoitellessa ja nykyään en heti edes reagoi jos jotain pientä sattuu, niin Nuppu ei välttämättä sitten ala itkeä. Jos taas satun joskus huudahtamaan oho tai hui, niin itku on taattu.

Kasvumitoista en tiedä, sillä Lohjalla on vähennetty neuvolakäyntejä eikä 8 kuukauden lääkärineuvolan jälkeen ole 10 kuukauden neuvolaa, vaan Nuppu pääsee neuvolaan vasta vuoden iässä. Tämä on musta aika harmi, vaikka toki jos tarvetta olisi, niin 10 kuukauden neuvolakäynti olisi annettu ja onhan Lohjalla avoneuvola, johon pääsee jos haluaa. Omaan silmään Nuppu on kasvanut oikein hyvin ja vaatekoko on nyt 74-80cm.

Kotona sisällä Nuppu touhuaa kovasti. Hän tykkää katsella leluja ja on alkanut raahata ryömiessään mukana aina jotain. Usein se on sellainen hepan hihna mitä hän raahaa, mutta myös tyhjä limupullo on kiva. Nuppu osaa kontata, mutta ryömii enimmäkseen, näin pääsee nopeammin.

Jos Nuppu näkee jotain kiinnostavaa hän aivan tärisee koko vauva ja huulet menee pyöreäksi ja suusta kuuluu huuuu. Sama ilme ja ääni kuuluu, jos hän on kaatumassa. Kaikista asioista eniten hän tärisee, kun on mun sylissä ja otan maitopurkin jääkaapista. Maitopurkki on jostain syystä niin jännittävä ja mielenkiintoinen!

Sellainen ihana Nuppu-vauva täällä <3 Minkälaisia vauvoja teillä on?

Meillä tuntuu olevan joka kesälomalla joku pieni projekti kotona. Tällä kertaa se on ollut maalausoperaatio kahdessa eri paikassa kotonamme. Mä maalasin eteisen ja käytävän seinät ja Johnny aikoo maalata tai kuuluuko se pikemminkin sanoa vahata saunan. Saunaoperaatio on vielä kesken, mutta tehokas pesu on siellä jo suoritettu ja kaikki välineet hankittu.

Tänään esittelen eteisen ja käytävän seinät, jotka maalasin vaahtokarkin värisiksi, eli oikein hempeän vaaleanpunaisiksi.

vaahtokarkin väriset seinät

Johnny oli ensin tiukasti tätä vastaan. Olin ehdottanut alkuun valkoista kalkkimaalia, mutta tulinkin toisiin aatoksiin, sillä sain ihanan ja niin kauniin mielikuvan näistä hempeän vaaleanpunaisista seinistä. Johnnya piti tosiaan hieman pehmittää, mutta jo samana päivänä pääsin maalikaupoille. Ihanaa, että mies luottaa mun sisustussilmään ja olimme molemmat lopputulokseen hyvin tyytyväisiä.

vaahtokarkin väriset seinät

Maalasin seinät ensin pohjamaalilla ja sitten kahteen kertaan vaahtokarkin värisellä maalilla. Hommassa meni kaksi päivää ja yhteen kertaan noin puolitoista tuntia. Mun maalatessa Johnny oli lasten kanssa ulkona, jotta sain työskennellä rauhassa ja viimeisen silauksen tein Nupun ja Milon ollessa yöunilla.

Mä tykkään maalaamisesta, mutta jostain syystä saan sotkettua aina ihan älyttömästi. Viimeksi mulla tippui melkoinen kasa maalia suoraa keskelle päätä ja kova maalikökkö oli mun päässä useammasta hiustenpesusta huolimatta aika pitkään. Tällä kertaa sotkin jalat, jalkapohjat, mahan ja korvan ja Johnny joutui kantamaan mut suihkuun, etten sotke lattioita. Tämäkin oli yksi operaatio, kun Johnny ja Amalia olivat ulkona ja Milo ja Nuppu nukkui, joten mä hivuttauduin hyvin hölmöllä tyylillä ulko-ovelle sanomalehti jalkojeni alla ja huutelin miestäni kantamaan mut suihkuun.

vaahtokarkin väriset seinät

Musta on tosi tärkeää, että koti tuntuu omalta ja pikkuhiljaa tässä vuosien varrella olemme tehneet meidän kodistamme juuri meidän näköisen. Mä rakastan tätä taloa ja tämä on ehdottomasti täydellinen koti meidän perheelle <3 vaahtokarkin väriset seinät

Mitä pidätte vaahtokarkin värisistä seinistä? Onko muilla lomalla projekteja, vai osaatteko ottaa vaan iisisti ja rentoutua?

Tänään on ollut kiva kesäinen päivä, ilma on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Meillä oli suunnitelmissa rantsupäivä, mutta eipä me rantaan asti päästy. Mukavan päivän silti vietimme ihan vain kotipihalla.  Johnnylla alkoi maanantaina kesäloma ja mies lomailee kolme viikkoa!

puuhapark

Heti loman alkajaisiksi kävimme siskon ja sen lasten kanssa Puuhaparkissa, josta on tullut joka kesän vakio. Tällä kertaa olin ystäväni vinkistä hankkinut sisäänpääsyliput jo joulukuussa joulukalenteri-hässäkän kautta ja sain meidän perheen liput 25 eurolla. Melkoinen säästö, sillä yksi lippu taitaa olla lähes tuon hintainen. Noh saihan siellä rahaa muutenkin palamaan, kun käytiin ravintolassa syömässä, ostettiin kahvia, jädeä ja pienet herkut kotimatkalle.

Ollaan oltu aina Puuhaparkin ravintolan ruokiin tosi tyytyväisiä ja tälläkin kertaa tykättiin kaikki kovasti meidän valitsemista annoksista. Mä otin kasvishampurilaisen, sisko söi lohta valkosipuliperunoilla, Johnny jonkin pihvin, Amalia lehtipihvin ja loput mukulat nugetteja ja ranskalaisia.

puuhapark

puuhapark

Touhuttiin pitkä päivä ja me aikuisetkin innostuttiin monesta jutusta. Trampoliinit oli ihan parhaita ja aika hauska oli myös sellainen iso pallo, johon menin siskontytön kanssa sisälle ja sitten pyörittiin ja naurettiin ihan hulluna. Myöhemmin Amalia ja Iida sekä Milo ja Eemi kokeilivat tätä myös ja tykkäsivät kovasti.

puuhapark

Ihan alkuun Puuhaparkin parkkipaikalle päästyämme meille sattui taas justiinsa sellanen juttu, että ei varmasti monelle satu. Milo tuli autosta ulos, katsoi silmät pyöreinä jalkojaan, joissa oli toisessa jalassa Puuhaparkin hieman rikkinäinen sukka ja toinen jalka paljas ja tokaisi: ottiks kukaan mulle kenkiä? No eipä tullut otettua, yleensähän jokainen hoitaa omat kenkänsä itse jalkaan 😉 Milohan ei tästä kengättömyydestä ollut moksiskaan, vaan veti koko reissun sukilla. Toisessa jalassa pinkki vanha sukka ja toisessa uusi sininen sukka. Puuhaparkissa on siis oltava Puuhaparkin jarrusukat tramppapuistossa.

puuhapark
Muuten viikko on mennyt aika lailla kotioloissa. Mä olen tehnyt muutamasti lyhyen meditointihetken auringossa Nupun päiväunien aikana ja nauttinut tästä rauhallisesta hetkestä. Ollaan kokkailtu hyvää ruokaa, leivottu, valvottu Johnnyn kanssa myöhään ja lapset on leikkinyt ystäviensä kanssa tosi paljon. Mä olen maalannut meidän eteisen ja käytävän seinät ja ne ovat nyt vaahtokarkin väriset. Johnny oli ensin aika tiukkana ettei myönnä tähän lupaa, mutta heltyi sitten ja luotti muhun, että hyvät niistä tulee.

puuhapark

Eilen mun kummitäti ajeli moottopyörällä meille ja lyötiin lukkoon päivä, jolloin lähdetään heidän mökille. Amalia ja Milo laskevat jo öitä tähän ja Amalia aloitti pakkaamisen tänään heti aamusta. Nyt on petsit ja niiden tarvikkeet pakattuna ja mökkireissusta hölötetty koko aamupäivä.

Huomenna on perjantai ja Johnny meinasi lähteä kaverinsa kanssa kalaan ja mä varmaan hengailen omien ja naapurien lasten kanssa, heh 😉

Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja eikö olekin suloinen kesävauva <3

puuhapark

Me käytiin viime viikon sunnuntaina Lomamäen lemmikkipuistossa, joka sijaitsee Inkoossa noin puolen tunnin ajomatkan päässä meidän kotoa. Olin kuullut tästä paikasta hyvää ja päätimme sitten ex tempore lähteä sinne katselemaan eläimiä ja nauttimaan sunnuntaipäivästä.

Ajomatka meni kivasti eikä Nuppu itkenyt yhtään. Hän kun ei tykkää matkustaa autossa ja huutaa usein pää punaisena. Meillä oli Nupulle matkarattaat mukana ja pääsi niillä siellä kulkemaan, vaikka kallioistahan siellä on. Toki Nuppu-vauva sai kulkea myös sylissä, jotta pääsi paremmin näkemään eläimiä. Usein pikkuinen kyllä katseli ihan muuta kuin eläimiä.

lomamäen lemmikkipuisto

lomamäen lemmikkipuisto

Isommat lapset tykkäsivät tästä paikasta hurjasti ja tästä lähin me taidamme vierailla täällä, sillä olimme Johnnynkin kanssa tosi tykästyneitä. Parasta oli päästä lähelle eläimiä ja ruokkimaan jopa kettuja ja pesukarhuja. Harvoin sitä sellaista pääsee tekemään.

lomamäen lemmikkipuisto

lomamäen lemmikkipuisto

lomamäen lemmikkipuisto

Amalia ja Milo saivat pitää lintua kädessä ja syöttää papukaijaa, joka osasi sanoa hello. Amalia sai pidellä myös käärmettä ja Milo silittää. Mä olin Nupun kanssa kaukana heistä, sillä pelkään käärmeitä tosi paljon. Ehkä mä olen vähän kuitenkin siedättynyt, sillä siskon ja niiden mökillä työnsin Nuppua rattaissa, kun yhtäkkkiä rantakäärme mateli meidän edestä. En saanut kauheaa slaagia ja mun siskokin sanoi, että olin yllättävän rauhallinen. Outoa, mikähän mua vaivasi, sillä juuri eilen lenkillä kiljuin ihan hulluna, kun Nupun pehmeä kissalelu putosi mun jalkoihin ja luulin, että se oli joku elukka.

lomamäen lemmikkipuisto

omamäen lemmikkipuisto

Me vietimme eläinpihalla aikaa ihan rauhassa ja muutaman kierroksen jälkeen söimme vielä jädet ja Nuppu sai välipalaa. Kotimatka meni myös kivasti ja kotona Nuppu meni suoraa päiväunille.

lomamäen lemmikkipuisto

omamäen lemmikkipuisto

Tämä oli yksi lomasuunnitelmistamme ja olemme joka kesä vierailleet jollain eläinpihalla. Johnny haluaa käydä aina Korkeasaaressa, joten se reissu on myös tiedossa. Katsellaan nyt lähdetäänkö me Nupun kanssa mukaan, kun nuo automatkat on niin raastavia yleensä. Linnanmäelle haluan ehdottomasti ja sitä Amalia ja Milo odottaa kovasti.

Lapset toivoisivat myös laivareissua, mutta saa nähdä. Lisäksi Amalia toivoi rantareissuja, yhdessäoloa ja jäätelöä. Tärkein koko kesässä taitanee olla mun kummitädin ja sedän mökille meno, johon tulee meidän perheen lisäksi Nupun kummit, eli mun serkku miehensä kanssa. Milo odottaa jo kovin, että pääsee touhuamaan Nupun kummisedän kanssa.

lomamäen lemmikkipuisto

lomamäen lemmikkipuisto
Miloa ei paljon vapaana viuhtova kalkkuna pelottanut, mutta mä pysyin tästäkin kaukana 😉

Mitä kivoja eläinpihoja te tiedätte? Jakakaa kommettiboxiin <3

Ennen lasten nimiä sisältäviä tatuointeja mulla oli kaksi tatuointia. Olin päättänyt jo Johannan odottaessa Amaliaa, että tatuoin lapsemme nimen sydämeni lähelle. En halunnut tatuoida pelkkää nimeä, vaan halusin siihen myös jotain muuta. Kukkanen oli alunperin ideana, mutta oli epäselvää minkä kukkasen halusin. Ruusua en halunnut, ja pitkän miettimisen jälkeen sain idean lotuskukasta. Kukkien värimaailmat symboloi meidän lapsia. Amalian kukasta löytyy päävärinä lila, joka on lempivärini. Milon kukan pääväri on turkoosi ja Nupun vaaleanpunainen. Ainoa syy miksi tein kolme lasta oli se, että tatuoinnista saa kivan kokonaisuuden.

Jep jep ja Johnnyn huumori taas loistaa, huoh… T: Johanna

lapsitatuointi

Toinen perheeseen liittyvä tatuointi on käärme, joka suojelee neljää munaa. Olin miettinyt käärme tatuointia jalkaan jo pidemmän aikaa ja yhtäkkiä tuli mieleen, että siihen voisi yhdistää perheen. Tällä kertaa myös vaimo tuli vahingossa tatuointiin mukaan, mutta onneksi sen voi sitten, kun ero tapahtuu muokata rikkinäiseksi tai mädäksi.

lapsitatuointi

Minkälaisia lapsiin tai perheeseen liittyviä tatuointeja teiltä löytyy?