Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Sydän vähän kallellaan - Page 131 of 151 - Sydän vähän kallellaan
 

Meitä sisaruksia on kolme ja minä olen vanhin, pikkusiskoni keskimmäinen ja pikkuveljeni nuorin. Meillä on myös pilven reunalla sisko, joka oli meistä tytöistä nuorin. Pikkusiskomme Jenni syntyi ennen pikkuveljeämme, mutta menehtyi vain muutamaa päivää ennen 2-vuotis syntypäiväänsä meningokokin aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Muistan tiettyjä asioita Jennistä ja äidin kertoman mukaan pikkusisko oli aikamoisen rasavilli tapaus. Jenni oli vaalea aivan kuten minäkin, kun taas Miia ja Saku ovat tummia. Miia ja Saku ovat olleet aina hyvin rauhallisia, minä ja Jenni taasen hieman eri maata. Muistelen rakasta pikkusiskoamme rakkaudella, ja ajattelen aina, että hän on Amalian suojelusenkelinä <3

<3Rakas enkeli<3

Siskokset

Täytän joulukuussa 30-vuotta, pikkusiskoni Miia on 27-vuotias ja Saku on 22-vuotta. Me sisarukset tappelimme pieninä ihan hirmuisesti, mutta nyt vanhemmiten vähemmän emmekä vuosiin enää nyrkein 😉 Aikuisiällä olen riitautunut siskoni kanssa ainoastaan kerran ja olimme pari päivää puhumatta, veljeni kanssa emme ole riidelleet enää aikuisina lainkaan.

Rannalla luuviulu ja pullukka

Pipareitten leivontaa

Veljeäni kohtaan tunnen edelleen kovaa suojeluviettiä, vaikka hän asuu jo omillaan ja on aikuinen. Meillä on iso ikäero ja Saku oli pienestä asti usein minun ja Johnnyn luona yökylässä.

Vanhempamme erosivat, kun kävin ala-asteen kuudetta luokkaa ja minä halusin muuttaa isäni luo asumaan, kun taas Miia ja Saku jäivät äidilleni. Isäni kuoli, kun olin 16-vuotias ja jäin tämän jälkeen asumaan yksin. Yksin en kauaa ollut, sillä ei mennyt kuin muutama viikko isäni kuolemasta, kun paras ystäväni muutti luokseni ja asuimme yhdessä reilu vuoden. Tämän jälkeen asuin yksin siihen asti, kunnes Johnny muutti luokseni. Saku ja Miia olivat aika usein luonamme yökylässä ja Johnny muistaa hyvin pikku Sakun, joka on meidän muiden sisarusten tapaan kova kyselijä. Tämän luonteenpiirteen on perinyt myös rakas tyttäreni. Pikku Saku istua napotti aina Johnnyn vieressä, ja katseli miehen pelaamista ja kyseli samalla miljoonia ärsyttäviä kysymyksiä.

Sakun kanssa emme ole olleet koskaan samanlailla läheisiä kuin Miian kanssa. Miia ja Saku ovat olleet aina läheisempiä kuin minä ja Saku, luultavasti siitä syystä, että he asuivat yhdessä äitimme luona. Tietysti myös ikäeroa heillä on vähemmän.

Saku on Milon kummisetä ja Milo vierastaa Sakua eniten koko maailmasta Amalian kerhotätien lisäksi, nyt tähän on onneksi tullut viime viikkojen aikana muutos ja Saku on ainakin kauempaa ihan kiva.

On se komia, vaikka ilveileekin!

On se komia, vaikka ilveileekin!

Johnnyn lisäksi siskoni on minulle läheisin ihminen maailmassa. Kerron Miialle aivan kaiken ja meillä on tasan sama hurtti huumorintaju. Me nauramme molemmat omille ja toistemme jutuille ja Johnnya ja Miian miestä Teemua ärsyttää tämä. Me räkätämme yhdessä niin kovaa, että saamme usein Milon itkemään, kun hän on niin herkkä.

Me pidämme Miian kanssa yhteyttä päivittäin useammankin kerran ja näemme myös usein. Lapsemme ovat todella läheisiä keskenään, kuten olette varmasti huomanneet.

miia ja minä

Sisarukset ovat todella tärkeitä ja rakkaita, en koskaan anna minkään asian pilata välejämme! Rakastan Teitä sisko ja veli <3

Minkälaiset välit Teillä on sisarustenne kanssa?

Minut on valittu tuomariksi Kids Go Wild -kampanjaan, jossa voittaja saa uutuus itkuhälyttimen Philips Avent SCD860 uGrown. Sain kyseisen itkuhälyttimen testattavaksi ja kerron itkuhälyttimestä lisää, kun olemme saaneet ensin siihen rauhassa tutustua. Muutaman illan videoitkuhälytin on jo Milon unta vahtinut ja on toimivaa, kun näkee pienen tuhisijan koko ajan. Milohan nukkuu meidän sängyssä ja suljemme aina makuuhuoneiden ovet, jotta lapset eivät herää meidän vanhempien touhuihin täällä alakerrassa ja olemme käyttäneet Milolla itkuhälytintä koko ajan, jotta kuulemme heti, kun hän on hereillä ja näin pieni ei pääsisi putoamaan sängystä.

Kids Go Wild -kampanja pyörii yhteensä kuusi viikkoa ja nyt on minun viikkoni valita voittaja. Jokaisena viikkona yksi meistä tuomariston jäsenistä valitsee voittajan eli kuvan tai videon vallattomimmasta lapsesta! Maalia tapetissa, ketsuppia lattialla, vaiko uusi hiustyyli kahdessa minuutissa? Mitä tapahtuu juuri silloin kun käännät selkäsi hetkeksi?

kids go wild

Käykää Te lukijatkin ihmeessä osallistumassa hauskaan kilpailuun, jonka säännöt ovat yksinkertaiset:

1. Linkkaa kuva tai lyhyt video Instagramissa hästagilla #aventwild

2. Jaa kuvaasi facebookissa, sillä joka viikko valitaan uusi voittaja 10 eniten tykkäyksiä saaneen kuvan/videoklipin joukosta.

Voit seurata Philips Aventia Instagrammissa, @philipsaventnordic!

Loppuun kerron vielä meidän Amalian tämän päivän tihutyöstä. Tyttö askarteli tapansa mukaan olohuoneen puolella ja ruokin samalla Miloa keittiössä. Hetken päästä menin katsomaan Amalian puuhia ja kuinka ollakaan neiti oli saanut käsiinsä Johnnyn silmälasien puhdistusliinan ja liimannut sen tiukasti paperiin 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerkiäväisiähän nämä ovat... ;)

Kerkiäväisiähän nämä ovat… 😉

Postaus toteutettu yhteistyössä Philips Aventin kanssa.

Lohjalla on ollut useampana vuotena Luhdan Outlet myymälä muutaman päivän ajan. Ystäväni on houkutellut minua sinne jo parina aikaisempana vuotena, mutta en ole koskaan mennyt. Nyt päätin viimein mennä ja pistinkin tuulemaan ja hankin itselleni vihdoin kunnollisia ulkovaatteita. Onhan minulla tietysti ulkovaatteet ollut, Citymarketin lastenosastolta hankitut kevyttoppahousut sekä H&M:n ei niin kaunis toppatakki, joka on palvellut jo liian monta vuotta. Talvikenkinä olen käyttänyt Amalian raskausajasta saakka mummoni vanhoja kuomia, joten eiköhän nyt ala olemaan jo aika laittaa rahaa vähän omiinkin kamppeisiin eikä aina vain lasten.

Välikausitakki- ja housut, Icepeak

Välikausitakki- ja housut, Icepeak

Koin hieman häiritsevänä tuon housujen haaroväli kohdan, mutta Johnny sanoi, että ei siinä mitään ihmeellistä ole. Amalia ei tätä keskustelua kuullut, mutta housut nähtyään hän kysyi: äiti onko sulla pippeli?

Yritin rentouttaa itseäni, jotta en olisi niin jäykkä kuvissa, sain ainakin yrityksilläni kuvaajana toimineen mieheni ärsyyntymään ;)

Yritin rentouttaa itseäni, jotta en olisi niin jäykkä kuvissa, sain ainakin yrityksilläni kuvaajana toimineen mieheni ärsyyntymään 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välikausitakki fleecevuorella, Icepeak

Välikausitakki fleecevuorella, Icepeak

Lapset menossa mukana!

Lapset menossa mukana!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toppatakki- ja housut, Icepeak

Toppatakki- ja housut, Icepeak

Taas hieman yritystä olla rento ;)

Taas hieman yritystä olla rento 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitäs tykkäsitte? Satsaatteko Te lukijat hyviin ulkovaatteisiin?

Loppuun vielä pakko hehkuttaa ja muistutella äänestyksestä! Blogini on tosiaan Indiedays Blog Awards ehdokkaana kategoriassa lifestyle ja olen aivan ällikällä lyöty, sillä blogini on pärjännyt äänestyksessä todella hyvin! Ihan hullua, olen aivan täpinöissä tästä ja pyydän vielä Teitä ihania lukijoita äänestämään, jos ette ole vielä sitä tehneet, Kiitos murut <3

Äänestämään pääset painamalla kuvasta 🙂

Ehdokasbanneri - Lifestyle -Indiedays Blog Awards

Nyt miehen viereen sarjoja katselemaan, hellurei!

On ihanaa ulkoilla koko perhe yhdessä. Arkisin ulkoilen lasten kanssa usein jo päivällä, vaikka kyllähän me toisinaan iltaisinkin lähdemme vielä ulos koko perheen voimin. Tietysti on joskus päiviä, jolloin lusmuamme sisällä ihan koko päivän, voimme olla vaikka aamusta iltaan yökkärit päällä jos huvittaa.

Nyt kuitenkin kuvia yhdeltä aurinkoiselta lauantaipäivältä!

Kotipihan hiekkalaatikolla

Kotipihan hiekkalaatikolla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puspus

Puspus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset vauhdissa ;)

Lapset vauhdissa 😉

Jiiihaaa!!!

Jiiihaaa!!!

Tykinkuula!

Tykinkuula!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkoilun päätteeksi teimme vielä Amalian kanssa pihahommia!

Ulkoilun päätteeksi teimme vielä Amalian kanssa pihahommia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

<3

<3

Ulkoiletteko Te päivittäin? Millä kokoonpanolla ja minkälaisia ulkotouhuja?

Pitkästä aikaa otin aikaa kirjoittamiselle viikonloppuaamuna. Samaan aikaan muu perhe leikki ja katseli piirrettyjä olohuoneen puolella. Iltaisin olen usein sen verran väsynyt, ettei ajatus kulje enää niin hyvin, että saisin mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Ei se ajatus näin vauvavuoden aikana ole oikein päivälläkään kulkenut ja välillä olenkin totaalisen pihalla, mutta on ihanaa huomata, että lähes kaikki ystäväni ovat tasan samassa tilanteessa ja sekös lohduttaa ja naurattaa.

Jokin aika sitten kävin kahden ystäväni kanssa ravintolassa syömässä ja olimme mukavasti pihalla jokainen. Puhuimme siis vuoron perään toisillemme ihan höpöjä ja aina joku sitten korjasi. Tätä se univaje tekee ja hassuja tilanteita sattuu, mutta onneksi osaamme nauraa itsellemme eikä kukaan ota itseään liian tosissaan.

Kaksplussalla blogitapaamisessa!

Kaksplussalla blogitapaamisessa!

Perheen perustamisen jälkeen sitä on alkanut arvostaa kotona oloa ja perheenä touhuamista. Oikeastaan aloin viihtyä kotona vasta neljä vuotta sitten, kun ostimme tämän oman asuntomme. Ennen sitä kyläilimme alvariinsa ja kävimme usein huoltoasemilla kahvilla. Tämä tietysti kuuluu nuoruuteen, mutta jotenkin en viihtynyt kotona ja pelkäsin vuokra omakotitalossa, jossa asuimme jonkun vuoden ennen oman asunnon ostamista.

Kaipaan kovasti ystäviä ja pidämme aivan liian vähän yhteyttä. Suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia ja perhe-elämä vie meidät kaikki mennessään. Mietin usein miten kiva olisi lähteä ystävän kanssa kahvilaan höpöttelemään, mutta kuitenkaan en koskaan saa aikaiseksi sovittua treffejä.

Emme yleensä sovi ohjelmaa viikonlopuille, sillä silloin on parasta mennä vaan fiiliksen ja jaksamisen mukaan, mutta tämä rajoittaa kyllä hurjasti ystävien näkemistä. Jos perheenä haluamme nähdä ystäviämme niin se on ehdottomasti tehtävä viikonloppuna, sillä Johnny on arkena kotona vasta puoli kuuden aikaan illalla ja lapset käyvät yöunille jo puoli kahdeksan, Milo välillä jo aikaisemminkin. Viime viikonloppuna näimme ystäväperhettä ja se oli todella kivaa. Ystävät tulivat kyläilemään meidän luokse aamupäivästä ja vietimme muutaman tunnin yhdessä. Lapsilla oli mukavaa ja meillä aikuisilla myös. Ehdottomasti yhteisiä treffejä lisää kaikkien ystävien kanssa! Ystävät ovat tärkeitä eikä heitä korvaa mikään. Onneksi aina, kun ystäviä näkee, niin juttu luistaa ja tuntuu heti siltä, kun ei oltaisi erossa oltukaan.

Tähtisimmu

Tähtisimmu

Mua et kuvaa!!

Mua et kuvaa!!

Olen alkanut tehdä kävelylenkkejä pikkusiskoni kanssa ja tämä 5 kilometrin reipas lenkki on oikein terapeuttista ja tekee meille molemmille hyvää. Sisko on se ihminen maailmassa aviomiehen lisäksi, jolle kerron kaikki asiani siis ihan kaikki, kirjaimellisesti. Toivepostausta sisaruksistani on toivottu ja sen otan työn alle pikimmiten. Myös pikkuveljeni on minulle hyvin tärkeä, vaikka emme yhtä paljon olekaan tekemisissä.

Pienet prinsessat <3

Pienet prinsessat <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eemi serkku pelailee

Eemi serkku pelailee

Milo on aina Eemin kimpussa

Milo on aina Eemin kimpussa

Hauskaa on!

Hauskaa on!

Lapsille kuuluu oikein hyvää. Amalia on käynyt kerhossa kahdesti viikossa ja tykkää kovasti, vaikka onkin jäänyt kerhoon pahoin mielin taas muutaman kerran. Viimeksi kerhoon mennessä muiden kerholaisten juostessa sisälle Amalia ottikin hatkat toiseen suuntaan. Lähdin tietysti tytön perään ja palasimme yhdessä takaisin kerhon ovelle ja samalla ohjaaja kertoi, että ohjelmassa on tällä kertaa leipomista ja tämä lause sai Amalian ampaisemaan sisälle. Reppukin jäi ulos ja tyttö palasi sitä hakemaan hymyssä suin ja naureskeli: reppu ja hanskat jäivät! Huusin sitten Amalian selälle heipat ja kivat kerhopäivät enkä saanut innokkaalta leipurilta vastausta lainkaan.

Amalia rakastaa leipomista ja ruuanlaittoa ja onkin apuna ruuan teossa joka päivä. Salaatin Amalia saa tehdä aina yksin ja on myös innokkaana kattamassa pöytää.

Milo touhuaa jo kovasti ja Milon mielestä parasta olisi leikkiä aina samaa leikkiä siskon kanssa. Toisinaan Amalia ei tahdo Miloa rikkomaan lego rakennuksia ja silloin pidänkin tarkkaa vahtia ettei niin pääse käymään. Toisinaan taas Amalia hihkaisee, että nyt Milo saa tulla rikkomaan ja senhän veikka tekee.

Viime torstaina Milo seisoi muutaman sekunnin ilman tukea ja olin aivan äimän käkenä. Eilen hän teki sen uudestaan ja tällä kertaa pikkuinen seisoi kauemmin ja niin hienosti. Ihan huikeaa! Milo osaa sanoa myös useita sanoja ja hän pulputtaa omaa kieltänsäkin paljon. Tuleekohan Milosta samanlainen papupata kuin Amaliasta.

Milo näyttää nyt 9 kuukauden ikäisenä jo enemmän omaa tahtoa ja sen kyllä kuulee, kun hän ei jotain halua. Jos nostan hänet pois jostain, jossa hän haluaisi ehdottomasti olla, niin kiukkuisen vauvan pikkujalat alkavat potkia vimmatusti ilmaa sylissäni ja tämä naurattaa minua aivan kamalasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset ovat aloittaneet jo keskinäisen riehumisen ja tätä on ilo katsella. Milo kirmaa hullua vauhtia kontaten ja Amalia juoksee edellä. Lapset hymyssä suin yhteisessä puuhassa on ihan parasta. Nämä hetket olivat heti mielessäni, kun selvisi, että saamme perheeseemme vauvan.

Johnnyn kanssa vietämme iltaisin kahdenkeskistä aikaa katselemalla yhteisiä ohjelmia. Herkuttelua olemme rajoittaneet molemmat ja tämä on tehnyt hyvää.

Isi tuli kotiin ja äiti otti lepoasennon

Isi tuli kotiin ja äiti otti lepoasennon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pusuja

Pusuja

Kutittaa!

Kutittaa!

Leppoisaa iltaa muruset <3