Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
oma elämä Archives - Page 5 of 5 - Sydän vähän kallellaan
 

Me ollaan katseltu Johnnyn kanssa yhdessä aina paljon ohjelmia. Nuorempina elokuvia, mutta nykyään melkein vain sarjoja.

Hyviä sarjoja on pilvin pimein ja tänään jaan meidän yhteiset lemppari sarjat. Alkuun sairaala painotteista ja lopussa huikeaa komediaa.

lemppari sarjat

Chicago Fire

Tässä sarjassa pääsee seuraamaan palomiesten elämää. Tämä on hauska, koskettava ja aivan huippu sarja! Lisäplussaa vielä komeista miesnäyttelijöistä ja kauniista naisista. Löytyy Viaplaysta.

Chicago Med

Tämä kertoo kaupungin kiireisimmän sairaalan päivittäisestä kaaoksesta. Sairaalan henkilökunta kohtaa haastavia tilanteita ja suhdekoukeroita päivystysosaston sykkeessä. Löytyy Viaplaysta.

New Amsterdam

Tämäkin on sairaalasarja ja aivan loistava. Tästä odotamme aina eniten uutta jaksoa. Sarjan päähenkilö Max Goodwin on New Amsterdamin uusi ylilääkäri, joka on päättänyt, että pitkään huonossa jamassa ollut sairaala uudistuu ja potilaat saavat erinomaista hoitoa, vaatii se sitten mitä vaan. Sarja on erittäin koskettava, hauska ja moneen sarjan henkilöön tykästyy. Sarja löytyy Viaplaysta.

Good Doctor

Sarja kertoo nuoresta autistisesta lääkäristä, jolla on vaikeuksia kommunikaation kanssa, mutta hän on siitä huolimatta huippu lahjakas lääkärinä. Johnny ei tykkää tästä sarjasta niin paljoa, kuin muista meidän yhteisistä sarjoista, mutta katselee tätä kuitenkin kanssani eikä ole halunnut keskeyttää. Mä taas tykkään tästä aivan valtavasti ja nuori lääkäri on jotenkin niin ihastuttava. Tämäkin löytyy Viaplaysta.

Animal Kingdom

Erittäin hyvä draamasarja, josta odotetaan Johnnyn kanssa kovasti uutta kautta. Joshua “J” Cody on 17-vuotias, joka menettää äitinsä heroiinin yliannostukseen. Kun äiti oli vielä elossa teki hän kaikkensa pitääkseen poikansa erossa rikollisperheestään. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen paikallistaa isänsä Joshua päättää muuttaa isoäitinsä, matriarkka Janine “Smurfin” luo Kaliforniaan.Isoäiti “Smurf” on kylmäverinen, mutta äärimmäisen suojelunhaluinen perheestään. Hän on perheen pää, joka yhdessä isoveli Bazin kanssa johtaa rikollisperhettä rautaisella otteellaan. Joshualla ei kestä kauan ymmärtää miksi äiti halusi pitää hänet kaukana perheestään, hinnalla millä tahansa. Mutta minne muuallekaan hän voisi nyt mennä. Me ollaan katsottu kaikki kaudet, iso suositus tälle! Sarja löytyy Viaplaysta.

Frasier

Klassinen komediasarja, jossa Dr Frasier palaa kotikaupunkiinsa Seattleen hänen avioliittonsa ajauduttua karille. Frasier asuu isänsä kanssa ja alkaa työskennellä radiopsykiatrina. Frasierilla on huikea veli Niles ja näille kahdelle nauretaan Johnnyn kanssa vedet silmissä. Myös miesten isä on aivan mainio, mutta täysin erilainen kuin poikansa. Tätä sarjaa on tehty super monta kautta ja ollaan katseltu muutama meidän mielestä hulvattoman hauska jakso uudestaankin. Tämäkin löytyy Viaplaysta.

Modernit miehet

Sitten suomalaista. Sarja kertoo neljästä ”ironisesti moderneista” miehestä, jotka kohtaavat ongelmia, ennakkoluuloja ja epävarmuuksia modernissa maailmassa. Sarja on ihan huippu ja luoja tätä katsoessa saa nauraa. Jokainen näistä neljästä tyypistä on niin hauska eri tavalla. Johnnyn lemppari on Matti ja mun ehkä Jarkko tai Matti. Modernit miehet löytyy Yle Areenasta, joka on ilmainen.

Luottomies

Tämä sarja on myös suomalainen ja aivan huikea. Luottomies kertoo takaisin Suomeen muuttaneen entisen rauhanturvaajan Juhiksen ja lääkärikeskus Kimalaisen työterveyslääkärin Tommin arjesta naapureina. Juhis saa houkuteltua Tommin erilaisiin jaksoittain vaihtuviin kommelluksiin. Jaksot ovat noin 10 minuutin pituisia ja sarja on niin hauska, että pissat meinaa tulla housuun.

Ensimmäinen jakso Luottomiehestä Modernien miesten jälkeen tuntui tylsältä enkä nauranut kertaakaan, mutta onneksi annoin mahdollisuuden Johnnyn suostuttelun jälkeen ja katsoin toisenkin jakson, sillä silloin se vasta lähti ja sarja on yksi hauskimmista mitä tiedän. Katselimme kaikki kaksi kautta muutamassa päivässä. Iso peukku tälle! Tämä löytyy myös Yle Areenasta.

Siinä oli meidän yhteiset lemppari sarjat!

Katsooko muut paljon sarjoja, mitkä on suosikkinne? 

Katselin tässä luonnoksista postausideoita ja huomasin, että olen ollut aikeissa kirjoittaa meidän neljännestä hääpäivästä, jota vietimme Johnnyn kanssa Helsingissä. Nuppu oli tällöin massussa ja isommat lapset olivat mummin ja fafan tykönä viettämässä päivää.

Muistelen, että kävimme syömässä hyvässä pizzapaikassa ja ostostelimme hiukan. Raskaus oli jo aika pitkällä, sillä hääpäivämme on heinäkuun lopussa ja Nuppu syntyi syyskuussa. Me näytetään kuvissa hirmuisen onnellisilta ja päivä on ollut varmasti aivan ihana <3

vuosipäivä

Heinäkuussa meillä on tosiaan hääpäivä, mutta vuosipäivä on huhtikuussa. Silloin olemme aikoinaan alkaneet seurustella ja tänä vuonna yhteiseloa tuli täyteen jo 18-vuotta. Se on tosi pitkä aika. Mä olen ollut vasta 17-vuotias, kun aloimme seurustelemaan ja Johnny oli ehtinyt täyttää hetki sitten 18-vuotta. Olemme syntyneet samana vuonna, Johnny helmikuussa ja mä joulukuussa.

Toissailtana Johnny totesi, että 90 kymppisinä olemme olleet yhdessä 70-vuotta. Jessus se tuntuu ihan hullulta. Nauroin siinä sitten, että ollaan varmaan silloinkin yhdessä tälläisiä samanlaisia, kun ollaan oltu aina. Toinen pierasee ja hirnuu ja toista vituttaa eikä naurata yhtään. Nyt näen silmissäni itseni sellaisena pulleana pienenä mummukkana ja Johnnyn pitkänä luikkuna harmaapäänä. En kestä, naurattaa niin kovin.

Me ei olla tunnettu toisiamme lapsina, vaan tutustuttu vasta teineinä. Ennen seurustelun alkua olimme parhaimpia ystäviä vuoden verran. Nähtiin lähes päivittäin ja mä olin kyllä jo tällöin tosi ihastunut Johnnyyn.

Muistan, kun joskus lähdin Johnnyn ja sen kaverin kanssa yhtiin bileisiin, jossa kaikki puhui ruotsia. Mä en osaa ruotsia yhtään ja olin muutenkin tälläinen hieman hölmö itseni ja tunsin, että olen tosi erilainen kuin ne muut tytöt ja pojat ja sitten tietysti, kun menin terassille, niin mulla jäi ovenkahva käteen. Porukat varmaan katto, että mikä ihme muija tää nyt on. Kyllä mua nauratti, mutta silloin en nauraa höröttänyt vielä niin kovaa, kuin nykyisin. Mä olen aina ollut ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu hassuja juttuja, enkä ole koskaan ottanut itseäni kovinkaan vakavasti.

vuosipäivä

Näiden kotibileiden jälkeen Johnny tuli ensimmäistä kertaa mun luokse yöksi. Johnnyn äiti haki meidät bileistä ja kotipihallani Johnny ilmoitti äidilleen jäävänsä hänkin kyydistä pois. Myöhemmin olen kuullut Johnnyn äidiltä, että hän oli itkenyt koko yön, koska oli arvannut jo silloin menettävänsä poikansa minulle. Ja niinhän siinä kävi.

Yön aikana makoilimme sängyllä ja kuuntelimme vanhalla cd-soittimella monta kertaa laulua nimeltään Iris, jonka laulaa Goo Goo Dolls. Johnny silitteli mua, mutta emme edes suudelleet. Yö säilyy aina muistoissani ja tämä meille tärkeä laulu oli häävalssimme, vaikka se erosta oikeasti kertookin.

vuosipäivä

Tämän yön jälkeen päätin yhtenä iltana laittaa Johnnylle tekstiviestin, johon kirjoitin olevani ihastunut häneen. Tuntui kestävän ikuisuus ennen kuin hän vastasi ja vastaus oli mielestäni tyly. Johnny kirjoitti, että yllättyi kovasti viestiä, ei muuta. Mua alkoi saman tien kaduttaa viestin lähettäminen, koska pelkäsin ystävyytemme menevän pilalle. Laitoin viestin takaisin, jossa pyysin Johnnya unohtamaan mitä kirjoitin edellisessä viestissä, jos hänellä ei ollut yhtään samanlaisia tunteita kuin mulla. Tällä kertaa Johnny vastasikin takaisin todella nopeasti. Hän kirjoitti olleensa jo pidemmän aikaa ihastunut muhun, eli tunteet oli olleet molemmilla samat jo pidemmän aikaa. Näin alkoi meidän yhteinen elämä, joka on jatkunut jo 18-vuotta <3

Alkuun tuntui kummalliselta alkaa käymään treffeillä. Kerran istuimme kaupungilla yhden kerrostalon pihalla keinussa ja mietin koko ajan miten uskaltaisin suudella Johnnya. Toista kädestä pitäminenkin tuntui oudolta, koska olimme olleet niin pitkään ystäviä. Monet meidän ystävistä oli ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä olimmekin pari.

Armeijasta päästyään Johnny muutti mun luokse ja taas Johnnyn äiti itki, kun Johnnyn sänkyä kannettiin Johnnyn ja mun kummisedän voimin Johnnyn vanhemmilta pois.

vuosipäivä

Me ollaan koettu yhdessä valtavan paljon ja edelleen 18-vuoden jälkeen olen aivan hulluna tuohon mieheen ja rakastan häntä aivan valtavasti. Johnny on ehdottomasti kultaisin ja kiltein ihminen ketä tiedän.

Hetki sitten mun futiskamu laittoi mulle viestiä, että meidän suhde Johnnyn kanssa on Relationship goals ja sitä se todella on <3 <3

Tämä hieman mietityttää, vaikka olen tietysti valmis menemään auttamistöihin heti, jos kutsu käy. Olemme keskustelleet tästä Johnnyn kanssa ja hän jäisi sitten kotiin hoitamaan lapsia. Johnny pystyy tehdä etätöitä ja onkin siirtynyt etätöihin jo muutenkin. Toki etätyöt ja lastenhoito on melkoinen kombo, mutta tästä on vain sitten selvittävä.

sairaanhoitaja

Aika näyttää kuinka käy, mutta vahvasti uskon, että pian mulla on hoitajan asu päällä ja työtä saakin sitten tehdä näiden kotivuosien verran.

Se mihin töihin mut laitetaan jännittää, mutta toivottavasti apukädeksi tai perushoitoon johonkin ja osaavammat lähtevät sitten niihin haastavampiin töihin. Mähän olen työskennellyt muistisairaiden vanhusten parissa ja ollut kotiäitinä nyt yli kahdeksan vuotta, joten ei mua voi oikein mihin vaan sijoittaa.

Tilanne on jännittävä, mutta tottakai olen valmis auttamaan <3

Miltä muista hoitajista/hoitohenkilökunnasta tämä tuntuu, jos kutsu tulee töihin, vaikka olet esimerkiksi vaihtanut jo alaa? 

Niinpä se on vuosi 2019 lopuillaan ja tänään juhlitaan uutta vuotta! Me mennään juhlimaan vuoden vaihtumista perinteisesti siskoni perheen luokse. Syödään hyvin, nauretaan, ammutaan muutamat raketit ja ihaillaan muiden taivaalle lentäviä upeita raketteja. Vietetään aikaa yhdessä ja kotiin päästyä lapset saavat valvoa niin pitkään kuin jaksavat ja käydään yhdessä vielä ihailemassa lisää raketteja kotimme terassilta.

Tänään muistellaan kulunutta vuotta yhdellä kuvalla jokaiselta kuukaudelta sekä muistoilla ja muutamilla vanhoilla kirjoituksilla.

Tammikuussa Amalia täytti 7-vuotta ja synttäriaamuna hän sai omalta perheeltä lahjaksi ikioman puhelimen. Se oli ollut tytön toiveissa ja onnellinen hymy levisi sankarin kasvoille pakettia avatessa.

Puhelut ja viestit lauloivat siinä sitten tovin ja meidän vanhempien, kuten myös sukulaisten puhelimet piipittivät viestien merkkiääntä tuon tuosta, kun kaikenlaiset eri emojit ja ääniviestit lensivät Amalialta.

vuosi 2019

Tammikuun postaukseksi valitsin Kirjoitus sinulle rakas vauvani-postauksen.

Helmikuussa vietettiin ansaittua hiihtolomaa, Johnny oli tosin töissä, mutta eskarilainen lomaili viikon ja loma tuli tarpeeseen. Helmikuussa oltiin paljon ulkona pulkkailemassa ja nautittiin lumesta.

Milo sai leikkiä paljon uuden ystävänsä kanssa, johon pojat tutustuivat ihan vain lenkillä ollessaan. Samaisella perheellä on Nupun ikäinen tyttö, joten oli aivan kullanarvoista tutustua.

Tässä kuussa Nuppu pääsi ensimmäistä kertaa uimaan ja ikää pienellä oli 5 kuukautta.

vuosi 2019

Tämän kuun kirjoituksista valitsin uudelleen jaettavaksi kirjoituksen Nupullakin mansikkaluomi. Tämän postauksen lopusta löytyy kuva meikatusta Amaliasta ja hänen ihana ja itsevarma kommentti siitä, kun meikkasin tuliluomen peittoon.

Halusin jakaa tämän kuun kirjoituksista vielä toisen postauksen, esikoululaisen uhmaikä, sillä vertaistukea on aina kiva saada.

Maaliskuussa olimme minilomalla Flamingossa ja pieni irtiotto arjesta teki hyvää ja nautittiin lomasta aivan valtavasti koko perhe.

Nuppu rakas täytti tässä kuussa puoli vuotta ja nappasin hänestä kotonamme suloisia puolivuotiskuvia.

Kirjoitin tässä kuussa kokemastani vauvavuoden uupumuksesta. Tällä hetkellä voinkin taputtaa itseäni olalle, sillä olen tehnyt itselleni ja perheellemme palveluksen ja oppinut ottamaan sitä tärkeää omaa aikaa. Olen löytänyt elämääni harrastuksen ja lähtenyt muutenkin enemmän omiin menoihin ja osannut ärsytyksen hetkellä välillä lähteä tilanteesta pois, ottaa oman pienen hetken ja estää näin totaalisen hermojen menetyksen.

vuosi 2019

Huhtikuussa lapset kävivät virpomassa ja pienimmälläkin oli hauskat korvat päässä. Saalista lapset saivat jälleen aika lailla ja pääsiäisen aikaan pääsiäispupu oli muninut ympäri kämppää suklaamunia. Niitä etsittiin kovalla tohinalla ja niin innoissaan.

vuosi 2019

Toukokuun viimeisenä päivänä Amalialla loppui esikoulu ja pitkä kesäloma alkoi. Syksyllä alkaisi koulu ja kirjoitinkin postauksen tuleva ekaluokkalainen.

Postauksen lopussa lukee Sinä pärjäät rakas tyttöni, tiedän sen ja me olemme aina tukenasi ja rohkaisemme, kannustamme ja rakastamme sinua <3 Hienosti rakas Amalia on pärjännyt, juuri ennen joulua oppinut lukemaan, saanut monta uutta ystävää ja vaikka paljon on jännittänyt, niin upeasti on mennyt.

vuosi 2019

Kesäkuussa vietimme juhannusta siskoni perheen mökillä ja yövyimme siellä, pojat ja Iida nukkuivat teltoissa ja me loput tytöt mökissä. Tästä on tehtävä perinne, niin kivaa se oli!

Nuppu täytti tässä kuussa 9-kuukautta ja mulla päättyi äippäloma, mutta jäin hoitovapaalle.

vuosi 2019

Alkukuusta olimme Kreikassa lomalla. Loma oli niin niin ihana ja hotelli yksi parhaista, jossa olemme koskaan olleet.

Kesäkuussa kirjoitin postauksen kiitollinen näistä juuri nyt, ja tälläisen postauksen voisin alkaa tekemään kerran kuussa.

Kiitollisuuspäiväkirjaa olen miettinyt monesti, siihen rustataan ylös joka päivä asiat, joista on ollut kiitollinen juuri sinä päivänä.

Heinäkuussa maalasin meidän eteiseen vaahtokarkin väriset seinät, ja ne on upeat edelleen.

Käytiin Puuhaparkissa yhdessä siskon perheen kanssa ja vierailimme ensimmäistä kertaa Lomamäen lemmikkipuistossa. Puistossa pääsi syöttämään pesukarhuja ja kettuja ja pääsi lähelle eläimiä. Lapset pitivät sylissä lintua ja Amalia jopa käärmettä.

vuosi 2019

Elokuussa meidän rakkaasta Amaliasta tuli koululainen, sillä hän aloitti ensimmäisen luokan.

vuosi 2019

Toinen tärkeä kirjoitus tältä kuulta oli onneksi sain sinut-postaus.

Syyskuussa meidän Nuppu-vauva täytti 1-vuotta!

vuosi 2019

Lokakuussa vietettiin viikon syyslomaa koulusta ja kerhosta ja Johnnykin piti loman tässä kohtaa. Me lähdimme yhdeksi yöksi Flamingoon ja syysloman aikana lapset sai ihka ensimmäisen kerran kovasti toivomansa lapset saa päättää päivän.

Milo oppi tässä kuussa pyöräilemään ilman apupyöriä ja ja mä kirjoitin postauksen mun uudesta ja tärkeästä jalkapallo harrastuksesta.

Lokakuussa Lohjalla vieraili sirkus ja vein Amalian ja Milon sitä katsomaan. Tämä oli Milon ensimmäinen kerta sirkuksessa!

vuosi 2019

Marraskuussa kuvattiin pitkästä aikaa Youtube-video, Amalian kauan haaveilema Tiger herkkujen maisteluvideo!

Tässä kuussa kotiin laitettiin joulu, kuunneltiin joulumusiikkia, leivottiin torttuja ja pipareita ja nautittiin pari päivää lumesta.

vuosi 2019

Joulukuussa vietettiin yksi ihanimmista jouluaatoista ikinä ja Milolla oli tosi kivat sukulaissynttärit ja kaverisynttäreitä hän sai juhlia HopLopissa!

Ihan huikeasti ihania juttuja vuoden aikana! Toivon tulevalta vuodelta tasaista ja rakkaudentäyteistä perhearkea <3 vuosi 2019

Hyvää Uutta Vuotta kaikille <3

Mä olen vihdoin ja viimein löytänyt itselleni harrastuksen, jossa pääsen oikein kunnolla kuntoilemaan ja harrastus on jalkapallo. Lohjalla on naistenjoukkue, johon on ollut ilo ja kunnia päästä mukaan. Ja hitsi vie miten mahtava porukka, aivan huikean kivoja, huumorintajuisia ja ihania muijia koko jengi täynnä. Ja onhan meillä valmentajakin, joka luo touhuun sellaista hyvää jämäkkyyttä ja hänen ansiosta tulee tehtyä kaikki sata lasissa täysillä, niin harkoissa kuin peleissäkin.

jalkapallo

Mä aloitin jalkapallon muistaakseni kesäkuussa, mutta loukkaannuin heti ensimmäisessä turnauksessa heinäkuussa. Jouduin olla pois reilun kuukauden eikä nilkka ihan kunnolla ole toipunut vieläkään ja taidan joutua pitää nilkkatukea aina pelatessa. Mutta tätähän se on, että välillä sattuu eikä sille voi mitään. Loukkaantumista ei voi alkaa pelätä, sillä silloin ainakin sattuu tai ainakaan sitä ei voi antaa kentällä kaikkeaan, jos pelkää.

jalkapallo

Mähän olen lajissa aika amatööri huonon kunnon, lievän ylipainon ja hitauden vuoksi, mutta aion kehittyä ja painoa on tippunut jo muutamia kiloja, vaikka herkut maistuukin joka ilta. Johnny on ollut katsomassa meidän pelejä jonkun kerran ja mä olen saanut tältä jalkapallofanaatikolta palautetta ja neuvoja.

kesä

Johnny kehui mua kovasti siitä, että olen rohkea enkä pelkää palloa, vaan menen tilanteisiin täysillä ja tämä on tosi hyvä. Mutta olen hidas enkä ole yhtään ketterä, vaan kääntyessä olen kuin rautakanki ja ai luoja mua nauratti. Meillä olikin aika alussa joskus tuossa kesällä treenikenttä yllättäin varattu ja valkku pisti meidät nuorten tyttöjen kanssa pururadalle juoksemaan mäkijuoksua. Meidät lähetettiin aina pareittain juoksemaan ja mä juoksin kilpaa pikkusiskon kanssa, joka on tosi nopea. Mähän jäin tietysti jo lähdössä ja sitten mun ohi ehti jopa kaksi seuraavaa juoksuparia. Mutta tässähän sitä kehitytään ja kai mä himpun verran nopeampi olen nyt kuin aloittaessani.

Mä olen pelannut jalkapalloa lapsena useamman vuoden, mutta tainnut lopettaa jo joskus neljännellä luokalla. On sitä tekniikkaa kuitenkin vähän muistiin jäänyt ja pallon haltuunotot esimerkiksi polvella ja rinnalla onnistuu ja tietynlaista pelisilmää ehkä on, vaikka huomaan, että kentällä paikan haku ja oman vastapuolen pelaajan kiinnipitäminen on välillä hankalaa ja sitten mulla kääntyilee pää kuulemma joka suuntaan ja se näyttää hassulta. Oon sillä tavalla ihan tärppinä koko ajan ja katselen aina jo ennakkoon missä omat pelaajat on, jotta tiedän mihin syöttää pallo ja sitten sitä omaa “miestä” tarkkailen ketä on pidettävä.

jalkapallo

Meidän joukkueen sarjapelit loppuivat toissapäivänä ja mä olen saanut olla mukana useammassa pelissä ja ollut huikeaa pelata isolla kentällä, sillä koskaan ennen tätä en ollut pelannut.

Nyt meillä jatkuu treenit kaksi kertaa viikossa ja kerran käydään liikuntasalissa pelaamassa sisäjalkapalloa. Talveksi lähdettiin sisäjalkapallosarjaan ja turnauksia on sitten välillä viikonloppuisin. Siinä pelataan sitten vähemmällä jengillä ja tässä oppii hyvin syöttelyä ja juurikin tuota paikan hakua, jess!

Nyt treenaan vaan kovasti ja ensi kaudella pistän verkot tötterölle 😉